Mainos

Mia järkyttyi synnytyslääkärin toiminnasta – saksi alapään auki kysymättä, koska hänellä "oli menoa"

2:01
Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto hyväksyi vuonna 2019 lääkkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen

Mia ei luottanut omaan intuitioonsa synnytyslääkärin suhteen. Karmeasta synnytyskokemuksesta seuranneen kamppailun jälkeen Mia haluaa kannustaa muita äitejä, jotka kärsivät synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

Amerikkalaisen Mia Hemstadin synnytys oli mieleenpainuva kokemus aivan vääristä syistä.

Snip. Lääkärini teki episiotomian (jossa saksia käytetään leikkaamaan naista "sieltä alhaalta", jotta olisi helpompaa työntää vauva ulos), Mia muistelee Love What Matters -sivustolla synnytystä, joka tapahtui lokakuussa 2016.

– Pysähdyin kesken supistuksen ja katsoin miespuolista, yli 50-vuotiasta lääkäriäni, ja kysyin pelkoa äänessäni "mitä sinä teit?" Olin saanut epiduraalin, joten en tuntenut leikkausta, mutta kuulin sen. Mies vain tuijotti minua kasvot peruslukemilla. Ei vastausta. Aviomieheni, joka seisoi vieressäni ja piteli kättäni, sanoi: "Miksi leikkasit häntä? Ei hän antanut lupaa tehdä niin".

Episiotomialla tarkoitetaan välilihan leikkaamista synnytyksen aikana. Leikkaamisen tapahtuessa Mia oli synnyttänyt jo 23 tuntia. Hän kertoo kuulleensa saksien äänen huolimatta huoneen hälinästä.

"Sinun on parempi kyetä puskemaan tämä vauva ulos pian"

Mia oli tilanteesta raivoissaan ja kertoo, että jopa huoneessa olevan hoitajat hiljenivät hetkeksi. Seuraava supistus kuitenkin iski ja Mian poika Charlie syntyi.

Mia sai lapsen rinnalleen ja ihasteli tämän kauneutta. Silti hän muistaa synnytyshuoneen tunnelman olleen kireä tapahtuneen vuoksi.

– Katsoin alas maatessani siinä, pidellessäni vauvaani, ja näin lääkärin ompelevan minua vailla liikaa varovaisuutta, vihainen irvistys kasvoillaan, Mia sanoo.

Mia väittää, että vähän ennen synnytystä lääkäri totesi hänelle: "Minulla on menoa seitsemän aikaan, joten sinun on parempi kyetä puskemaan tämä vauva ulos pian". Lapsi syntyi vähän ennen kello seitsemää.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Ei luottanut omaan intuitioonsa

Mia kertoo olleensa aiemmin ihminen, joka vain sieti ihmisiä ja tilanteita, jotka loukkasivat häntä. Hän oletti, että hänen vain kuuluu elää muiden aiheuttaman kivun ja tuskan kanssa.

Mia koki lapsena kaltoinkohtelua ja kasvoi siksi liiankin sietäväiseksi aikuiseksi.

– Koska koin lapsena väkivaltaa niiden ihmisten taholta, joiden piti suojella ja rakastaa minua, opin, että jopa ne ihmiset, joiden pitäisi huolehtia minusta, voivat satuttaa minua, enkä voi tehdä asialle mitään. Kovan sisäisen työn ja terapian jälkeen olen nyt oppinut, että tuo ajatus on vale, Mia sanoo.

Mia kertoo jo ennen synnytystä ajatelleensa, ettei lääkäri ehkä ajattele hänen parastaan tai "tunnu oikealta" lääkäriltä hänelle. Hän ei kuitenkaan luottanut omaan intuitioonsa.

– Annoin pelokkaan sisäisen lapseni sanoa minulle: "Ei, Mia. Jää tähän. Mitä sitten, että hän ei ole kovin kiltti tai huomioiva? Luuletko, että jossakin tuolla on parempi lääkäri?" Joten minä jäin ja jätin huomiotta sisäiset aavistukseni, ja minuun sattui.

Sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen

Traumaattisen synnytyksen jälkeen Mia kärsi monien vanhempien tapaan huonoista yöunista. Imettäminen ei onnistunut. Mia asui kaukana sukulaisistaan ja tukiverkostaan, ja hän alkoi kärsiä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

Vuoden ajan Mia sai raivokohtauksia mitättömistä asioista ja koki selittämätöntä kauhua lähtiessään ulos poikansa kanssa.

– Jopa niinä päivinä, joina ajattelin "pystyt tähän" ja menin suihkuun, pakkasin vaippalaukun ja olin valmis lähtemään, ahdistukseni kohosi. "Entä, jos joudumme auto-onnettomuuteen? Entä, jos Charlie alkaa itkeä eikä lopeta samalla, kun ajan autoa?", Mia kuvailee tuntemuksiaan.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Masennus palasi toisen lapsen synnyttyä

Kun Charlie täytti vuoden, Mian olo alkoi helpottaa. Kun hän vuoden kuluttua tästä sai toisen lapsensa, hän koki olevansa vahvempi ja kykenevämpi parempiin päätöksiin. Synnytys sujuikin hyvin, koska Mia kiinnitti huomiota kätilön valintaan – mutta mukava olo ei kestänyt.

Mian miehen palattua töihin masennuksen oireet palasivat.

– Kun olin itkenyt viikkoja, kokenut lamauttavaa raivoa ja ollut häkeltynyt ja jopa itsetuhoinen, tekstasin hoitaja-kätilölle, joka auttoi tytärtäni syntymään. Kerroin, miltä minusta tuntuu, ja hän vahvisti, että minulla on todennäköisesti synnytyksenjälkeinen masennus, Mia sanoo.

"Lapsuutemme traumoilla on osansa"

Mia alkoi käydä viikoittain terapiassa. Puolessa vuodessa se toi avun vaikeaan oloon.

– Se on niin massiivinen asia, että koen kirjaimellisesti lämpöä rinnassani, kun ajattelen, miten paljon olen muuttunut kuudessa lyhyessä kuukaudessa. Kuusi kuukautta sitten vihasin olla äiti. Ajattelin tehneeni virheen. Halusin kuolla tai karata, Mia kuvailee.

– Koin, että synnytyksenjälkeinen masennus on minun vikani. "Ehkä tein jotakin väärin", ajattelin. Koin olevani rikki ja ettei minua voisi korjata. Mikään tuosta ei ollut totta, mutta tiedättekö, mikä on totta? Äitiys on rankkaa. Kun meistä itsestämme tulee vanhempia, lapsuutemme traumoilla on osansa siinä. Se ei ole meidän vikamme. Tunteesi eivät ole sinun syytäsi. Pahinta olisi tuomita itseäsi ja vihata itseäsi, kun kamppailet epätoivoisesti, Mia kuvaa.

"Sinä ansaitset apua"

Terapian ansiosta Mia rakastaa itseään ja lapsiaan myös vaikeina päivinä. Hän toivoo voivansa kannustaa muita äitejä, jotka uskovat, että ovat toivottomia tapauksia. Hän muistuttaa, että jokainen äiti ansaitsee apua.

– Olet taistelija. Olet uskomaton. Olet juuri sitä, mitä lapsesi tarvitsevat. Sinä ansaitset apua, Mia sanoo.

– Apua on olemassa. Jatka etsimistä ja taistelua, että saat tilaa ja aikaa työstää itseäsi, koska siitä saamallasi voimalla ja parantumisella on positiivinen heijastusvaikutus elämääsi.

"Monet teistä eivät lukeneet koko tarinaa"

Netissä moni on tunnistanut Mian kuvaaman tilanteen omasta synnytyksestään. Osa ihmettelee, miksei Mia vain "ole kiitollinen" lääkärille, joka auttoi hänen lapsensa maailmaan.

– Minua leikattiin ilman lupaa, mutta se tehtiin poikani pelastamiseksi. Olen pahoillani siitä, että koit asian, jota et halunnut, mutta eivät ne kysy, Tracy Johnson kuvaa Facebookissa.

Toiset huomauttavat, ettei välilihan leikkaamista Mian synnytyksessä tehty esimerkiksi siksi, että lapsi on vaarassa.

– Tässä ei ollut kyse lapsen hengen pelastamisesta, kyse oli lääkärin mukavuuden lisäämisestä. Se ei ole edes etäisesti sama asia, Kara Mangum Nelsen kirjoittaa.

– Monet teistä eivät lukeneet koko tarinaa. Sillä oli niin kovin vähän tekemistä itse toimenpiteen kanssa, Cassie Markovic sanoo.

Moni kiitteleekin Miaa avoimuudesta masennuksen suhteen.

– Yhdeltä synnytyksenjälkeisen masennuksen kärsijältä toiselle, vangitsit tämän kauniisti. Kiitos, että jaoit myös osan minun tarinaani, Karyn Gizzi Smydra sanoo.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja