Marjut Kuusisto kärsi 36 pitkää vuotta pahoista allergioista ja atopiasta ennen kuin syy oireisiin selvisi. Marjut haluaa herättää tarinansa kautta kohtalotoverit hakemaan oikeanlaista apua ajoissa.
Nuoruusvuodet ovat piirtyneet Marjut Kuusiston mieleen tuskaisena aikana. Nuorella tytöllä oli pienestä pitäen taipumusta lievään niskaihottumaan. Noin viisivuotiaana tilanne paheni, kun Marjutille puhkesi voimakasta kutinaa aiheuttava ihotauti, atooppinen ekseema.
Murrosikä, 13−18 vuotta, oli nuorelle naiselle pahinta aikaa. Marjut pystyi hädin tuskin katsomaan itseään peilistä.
− Käteni olivat auki vereslihalla, sormet ihottuman haavaisuuden ja tulehdusten vuoksi aivan koppurat, silmät tukossa, huulet visvaisella rakkulalla. En hyväksynyt itseäni ollenkaan.
Terveyttä nakersi myös siitepölyallergia sekä jatkuva angiinakierre aina 18 ikävuoteen asti, jolloin Marjutilta leikattiin nielu- ja kitarisat. Lopulta taudinkuva täydentyi vielä astmalla.
"Kipukin oli kutinaa parempi tunne"
Ruokavalion ja allergian yhteys oli Marjutin nuoruudessa suhteellisen tuntematon käsite. Koulutyttö nautti lounaaksi kauppiasäitinsä liikkeestä napattuja possupihvejä, joiden päälle hän sirotteli Aromat-maustetta.
Varsinainen allergisen vihollinen, Marjut tietää nyt.
− Siinä on natriumglutamaattia. Muistan, miten kasvoni lehahtivat heti ruuan jälkeen hirveän näköisiksi. Mutta ei tuolloin kiinnitetty näihin huomiota.
Halkeilevan ihon ohella Marjutin elämää hallitsi jatkuva, piinalliseksi yltynyt kutina.
− Farkun niitit ja mutterit pöydän alla olivat parhaita paikkoja repiä ihoa. Kipukin oli kutinaa parempi tunne, Marjut kuvaa.
Paasto toi hetkellisen helpotuksen
Kahdenkympin kynnyksellä olotilaansa tuskastunut nuori nainen ryhtyi paastoamaan. Nestekuurin jälkeen Marjut alkoi syödä varovasti yhtä ruoka-ainetta kerrallaan ja piti havainnoista päiväkirjaa.
− Olin mielestäni hyvillä jäljillä, kun lähdin kertomaan asiasta allergialääkärille. Hän naurahti, ettei ravinnolla ole mitään tekemistä allergioiden kanssa.
Muutama vuosi myöhemmin Marjut varasi ajan luontaishoitoja antavan lääkärin Helena Mäkelän vastaanotolle. Mäkelä tuki Marjutin näkemystä siitä, että ruokavalio oli syypää silloiseen olotilaan.
− Hän kehotti jättämään pois possun, sokerin ja vehnäjauhot. Mutta koko asia oli tuolloin niin vieras ja tuntui oudolta.
Totaalinen romahdus
Kymmenen vuotta sitten Marjutin yleiskunto romahti kerrasta pohjaan. Lihakset särkivät, sydän hakkasi, uni ei tullut, vatsa kertyi täyteen ilmaa ja paisui kuin ilmapallo − kaikki klassisia burn outin oireita.
− Halusin selvittää, onko syy burn out vai joku muu. Psykiatrin mielestä pääni oli kunnossa.
Marjut oli samaa mieltä. Tällä kertaa hän luotti kivenkovaan omiin tuntemuksiinsa.
− Tajusin, että ongelman on pakko olla suolistossa. Jos olisin tyytynyt siihen, että kyseessä on vain väsymys, lopputulos olisi voinut olla dramaattisempi.
Ameeboja ja yli sata allergiaa
Marjut päätyi Helsingin Antioksidanttiklinikalle Päivi Mäkeläisen vastaanotolle. Ulostenäyte paljasti hetkessä syypään romahdukseen: Marjutin suolistoon oli pesiytynyt kolme ameebaa. Yksi niistä olisi tuhonnut lopulta maksan.
Mistä Marjut oli kutsumattomat vieraat napannut, jäi arvoitukseksi. Ameeba voi todistetusti tarttua ihmiseen myös ruuan, kuten salaatin, kautta.
− Näin ne mikroskooppisena kuvana, eikä edes ällöttänyt. Olin vain huojentunut, että syy huonolle ololle löytyi.
Tutkimusten ohessa selvisi, että Marjut oli allerginen yli sadalle ruoka-aineelle. Listan pituus oli hämmästyttävä: lukuisat mausteet, kuten musta- ja valkopippuri, kaseiini eli maidon valkuainen, sinappi, peruna, jauhot, selleri…
− Olin kuormittanut koko elämäni suolistoani allergiaa aiheuttavilla aineilla, Marjut tajusi.
Vihdoin terve, normaali iho
Mäkeläinen karsi potilaansa ruokavaliosta laktoosin, hiivan, maidon, sokerin ja gluteiinin ja määräsi oheen monipuolisen, vitamiineja, hivenaineita ja rasvahappoja sisältävän ravitsemushoidon. Ameebat häädettiin kolmella eri antibiootilla. Päälle tuli vielä yksi kuuri käsien tulehdusihottumaan.
Kahdessa viikossa Marjutin iho palautui normaaliksi ja sietämätön kutina lakkasi.
− Se oli aivan käsittämätöntä. Ensimmäisen vuoden sivelin joka aamu käsiäni, että onko tämä totta, minulla on hyvä iho! 42-vuotiaaksi asti olin kuin rupikonna.
Vähitellen Marjut alkoi ymmärtää, mikä oli mennyt vuosien varrella vikaan. Pikkutyttönä toistuvaan kurkkukipuun nautitut antibiootit saattoivat vaikuttaa osaltaan suoliston flooraan. Astman puolestaan laukaisi jatkuva kuormitus koivun siitepölylle. Riittävän ajoissa saatu siedätyshoito olisi voinut estää taudin puhkeamisen.
Kymmenen vuotta diagnoosin jälkeen Marjut on allerginen enää yhdelle ruoka-aineelle, kiitos vähittäisen siedätyshoidon. 52-vuotias nainen katsoo itseään peilistä uusin silmin.
− On kamalaa ajatella jälkeenpäin, että elämääni on hallinnut kutina aina ammatinvalintaa myöten. Näin itseni aina rumana. Nyt sisäinen käsitys itsestäni on muuttunut.
Kuvat: Marjut Kuusisto ja Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Kuntoilusta tai suutelusta sairaaksi? Nämä ovat maailman oudoimmat allergiat!
Siitepölyallergia piinaa monia
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.