Olympiakultaa naisten trapissa maanantaina ampunut Satu Mäkelä-Nummela ei heti kilpailun jälkeen uskonut, että edessä olisi suurta elämänmuutosta. Arki odottaa, vaikka kaulassa roikkuu olympiakulta.
- Ei minun elämäni tästä mihinkään muutu. Koti ja kotityöt odottavat, Satu Mäkelä-Nummela arveli maanantaina Pekingin haulikkoradan haastatteluhuoneessa, kun ympärillä parveili pitkälti kolmatta kymmentä toimittajaa.
Siinä vaiheessa olympiavoittajan elämää oli takana vasta parikymmentä minuuttia. Niiden aikana Mäkelä-Nummela oli ehtinyt vasta tajuta voittaneensa, oli antanut jo kymmeniä haastattelulausuntoja, kerinnyt vaihtaa Suomi-verkkarit päälle palkintojenjakoa varten ja kivunnut lopulta palkintokorokkeen korkeimmalle tasanteelle.
Palkintopallilla kultainen mitali kaulassaan 37-vuotias Mäkelä-Nummela pyyhki ensin itkuisia kasvojaan ja lauloi sitten Maamme-laulua ampumaurheilun arvostetuimman palkinnon voittaneena.
Pyöritys jatkui mitalistien englanniksi ja kiinaksi vedetyssä haastattelussa, jossa suomalaistoimittajien ujouden takia suurin huomio kiinnittyi pronssimitalin voittaneeseen Yhdysvaltain Corey Cogdelliin. Hän on ampunut trapia kilpaa vasta kaksi vuotta, mutta tottunut aseisiin metsästysharrastuksen parissa.
Naisten kultamitaliketju piteni
Vasta suomalaisten haastatteluvaiheessa Mäkelä-Nummela sai kiinni siitä, millaista olympiahistoriaa hän oli tehnyt. Olympiavoitto oli vasta suomalaisnaisten neljäs kesäolympialaisten historiassa.
- Aika lyhyt ketju se vielä on, hän ihmetteli kuunnellessaan listaa Aale Tynnistä, Sylvi Saimosta, Heli Rantasesta ja oman nimensä liittämisestä tuohon listaan. Naisten kulta- ja yleensäkin mitaliketju sai jatkoa 12 vuoden tauon jälkeen, sillä niin kauan on jo vierähtänyt Rantasen keihäskultamitalista ja Atlantan 1996 kisoista.
Yhtä monta kuin naisten kultamitaleja, on kirkkaimpia mitaleja myös ampumaurheilusta. Edellisestä lajiryhmän kultamitalista ehti kulua 44 vuotta. ja voittivat kumpikin kultaa Tokiossa 1964, Linnosvuo olympiapistoolissa ja Markkanen vapaapistoolissa.