Rasitusmurtuma on tätä nykyä monen nuoren urheilijan vakava vaiva, joka voi panna koko tavoitteellisen urheilun jatkamisen puntariin. Espoolainen Aku Koskenvuo, 17, joutui käymään läpi kovan taipaleen, mutta nyt kaikki näyttää taas hyvältä.
Suomen 16-vuotiaiden maajoukkue pelaa Sveitsiä vastaan. Leijonien maalivahti Aku Koskenvuo venyttää kroppansa äärimmilleen torjuntatilanteessa.
Selässä vihlaisee.
Paikat ovat jumissa vielä ottelun jälkeenkin, mutta pieni lepo auttaa hetkeksi, ja Koskenvuo pystyy pelaamaan yhden C-nuorten SM-sarjan ottelun Espoon Bluesin riveissä.
Sen jälkeen kipu palaa niin rajuna, että seuraavien treenien sijaan hän suuntaa magneettikuvauksiin.
Jo edellisenä kesänä alkaneiden särkyjen syy selviää.
Pitkä kuntoutusjakso edessä
Lannerangan molemmilla puolilla on rasitusmurtuma. Toinen puoli on diagnoosin mukaan ollut murtuneena jo pidempään.
Yleensä positiivinen nuori urheilija on alamaissa, kun selviää, että edessä on 3–6 kuukauden lepo- ja kuntoutusjakso.
Kivut yltyvät välillä koviksi, vaikka hän ei enää puekaan maalivahdinvarusteita päälleen. Oppitunnit koulussa tuntuvat pitkiltä, kun selkään särkee.
Koskenvuo aloitti jääkiekon pelaamisen 5-vuotiaana, kun itsekin junnulätkää pelannut isä huomasi kauppakeskus Lippulaivan ilmoitustaululta mainoksen EPS:n junioritoiminnasta. Urheilullinen pikkupoika innostui heti ja löysi isän tapaan paikan maalilta, vaikka pelit sujuivat kenttäpelaajanakin.
Lajivalikoimaan kuului nuorempana myös jalkapalloa, suunnistusta, uintia, karatea ja telinevoimistelua, mutta jääkiekko oli aina se hauskin juttu.
Olisiko haaveet ammattilaisurasta haudattava tähän?
Juttu jatkuu kuvan alla.
Yksipuolinen harjoittelu tuo ongelmia
Koskenvuo ei ole ongelmineen yksin. Fysioterapeutti ja kouluttaja Ari-Pekka Lindberg kertoo, että rasitusmurtumia todetaan aiempaa enemmän nuorilla urheilijoilla, mikä näkyy hänenkin työssään konsultointipyyntöjen määrässä.
Nuorten urheilijoiden liikkumistottumukset ovat muuttuneet ratkaisevasti verrattuna viime vuosituhanteen. Omatoimiset pihaleikit- ja pelit on korvattu seurojen järjestämällä ohjatulla liikunnalla.
Kun pääpaino on lajitreenissä, kokonaiskuormitus yksipuolistuu, samat kudokset ovat rasituksen kohteena ja vammariski kasvaa. Liikkumisen vähyys lajin ulkopuolella johtaa liikkeen monipuolisuuden katoamiseen, mikä puolestaan heikentää elimistön ja kudosten mukautumis- ja sietokykyä.
– Tästä ei todellakaan voi syyttää seuroja, vaan sitä, että nuoret eivät liiku paljon lajin ulkopuolella, Lindberg muistuttaa.
– Jalkapallo ja jääkiekko ovat olleet kovasti tapetilla julkisuudessa, mutta lajeissa on myös suurimmat harrastajamäärät, joten en menisi todellakaan niitä mustamaalaamaan. Kaikkien liikunnassa mukana olevien on huolehdittava riittävästä osaamisesta, mihin valtaosa pyrkiikin.
Passiivinen arki yksi vihollinen
Nuorten aktiiviurheilijoiden arki rakentuu usein kovista treeneistä, koulussa istumisesta ja kotona älylaitteiden parissa puuhastelusta. Kun arki on passiivista oleskelua paikallaan, kudokset jäykistyvät ja "kuivuvat".
Myös stressaava elämäntapa, heikkolaatuinen tai liian vähäinen uni ja ravinneköyhä (sokeripitoinen) ruokavalio jäykistävät kudoksia.
– Jäykkä ja kuiva kudos ei siedä kuormitusta kovin hyvin, koska sen jousto on heikkoa. Sen takia vammariski kasvaa, Lindberg kertoo.
Perussäännön mukaan palauttavan harjoittelun määrän pitää kasvaa suhteessa, kun kuormittava ja kehittävä harjoittelu lisääntyy. Se ihannetila ei suinkaan aina toteudu.
– Kehitymme fyysisesti, kun palaudumme, emme silloin kun treenaamme kovaa. Jos harjoitellaan kovaa palautumatta, mennään rikki.
Missä vaiheessa pitää hakeutua hoitoon, jos epäilee rasitusmurtumaa?
– Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Vammoja pitäisi ehkäistä ennalta, ettei reagoitaisi vasta niiden tultua. Kipu ei ole normaalitila. Syy on aina selvitettävä.
Kehon hahmotus tärkeää
Lindberg tähdentää, että kehon ja keskivartalon hallinta kuormituksen kasvaessa on yksi ydinkysymyksistä.
– Lihaskuntoharjoittelun perustekniikat ja toiminnallisen anatomian ymmärrys on oltava riittävän hyvällä tasolla jo nuorena. Pitää tietää, kuinka eri liiketekniikat vaikuttavat kuormituksen jakaantumiseen elimistössä.
Urheilijan pitäisi kyetä hahmottamaan, että kohdistuuko iso osa kuormasta pienelle alueelle pistemäisesti vai jakaantuuko se suuremmalle alalle.
– Kun kuormaa on ottamassa vastaan enemmän kudoksia, vammariski pienenee.
Kehonhallinta ja toiminnallinen anatomia. Siitä Lindberg ja Koskenvuo lähtivät liikkeelle, kun he aloittivat yhteistyön.
Kohti homman ydintä
Aku Koskenvuon isä otti yhteyttä Lindbergiin, joka teki nuorelle maalivahdille kuntoutussuunnitelman. Henkilökohtaisissa tapaamisissa käydään läpi liikemalleja, joita Koskenvuo toteuttaa omatoimisesti arjessa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Lindberg kehuu Koskenvuota fiksuksi nuoreksi, joka ymmärsi heti uusien toimintatapojen merkityksen.
– Kaikki urheilijan toimintatavat palvelevat paranemista, ei vain harjoittelu. Se on koko homman ydin. Vietämme kuitenkin minimaalisen vähän aikaa suhteessa kokonaisviikkotuntimäärään. Se ratkaisee mitä tapahtuu yhteisen kuntoutuksen ulkopuolella.
– Olemme hiljalleen rakentaneet kehonhallinnan ymmärrystä ja osaamista eri tilanteisiin, liikestrategioihin ja niiden liikemalleihin. Aku älykkäänä nuorena miehenä on soveltanut oppimaansa omaan arkeensa harjoittelun lisäksi.
"Opettava kokemus"
Koskenvuon suupielissä vilahtaa usein hymy, kun hän kertoo nykytilanteestaan. Lopulta seitsemän kuukauden mittainen tauko jääkiekosta on taakse jäänyttä painajaista, ja selkä on pysynyt hyvässä kunnossa.
– Tauon aikana yritin keskittyä koulunkäyntiin ja muihin asioihin. Huomasin kuitenkin, että polte jääkiekon pariin on kova. Halusin tehdä lujasti töitä, että pääsen samalle tasolle, Koskenvuo kertaa.
– Se oli opettava kokemus. Nyt olen oppinut kuuntelemaan ihan eri tavalla omaa kehoa.
Peräti 192-senttiseksi venähtänyt maalivahti uskoo, että rasitusmurtuma johtui osittain liian kovasta rasituksesta juuri tärkeässä kasvuvaiheessa. Seitsemän harjoituksen ja kahden sarjapelin kokonaiskuormitus oli siinä vaiheessa liian iso.
Koskenvuo kehuu Bluesin maalivahtivalmentajaa Matias Ruoppaa ja fysiikkavalmentajaa Jussi-Pekka Kurttia, jotka ovat omalta osaltaan auttaneet "työkalun" pitämisessä kunnossa.
Kokonaisrasitusta tarkkaillaan nyt herkällä korvalla ja silmällä. Hän tiedostaa hyvin, ettei syväkyykyn tekeminen maksimipainoilla ole välttämättä hyväksi.
– Teen pieniä lapojen alueen ja selän tukilihaksia aktivoivia harjoitteita esimerkiksi alkulämmittelyn ja loppujäähdyttelyn yhteydessä. Kroppa voi paremmin, ja voimaakin tarttuu paremmin.
"Valmiimpi kuin ennen"
Kun kroppa oli saatu kuntoon, oli taas aika paneutua kiekkojen torjumiseen. Kumit jäivät kiinni niin hyvin, että hänelle avautui paikka 17-vuotiaiden maajoukkueessa.
Koskenvuo siirtyy ensi kaudella HIFK:n A-nuoriin eli "Kolleihin". Se on yksi askel kohti isoa unelmaa, NHL:ää.
Väliportaan haaveena on pelaaminen Yhdysvalloissa yliopistosarjassa.
– Loukkaantumisen jälkeen osaan arvostaa jokaista hetkeä, kun olen terve. Olen nyt valmiimpi kuin ennen.