Maailmanmatka oli ollut Pirkko Lindbergin unelma lapsuudesta saakka. Vihdoin 90-luvun alussa Lindberg toteutti haaveensa ja lähti matkaan - hitaasti ilman kiirettä ja lentokonetta.
"Sain matkaan taloudelliset mahdollisuudet, kun sain romaanistani palkintorahoja. Lisäksi lapset olivat jo nuoria aikuisia, joten minulla ei ollut mitään velvoitteita."
Lindbergillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa matkareitistä, mutta tarkoituksena oli vierailla ystävien luona Japanissa, Australiassa ja USA:ssa. Lisäksi Lindberg halusi matkustaa sellaisiin paikkoihin, joissa hän ei aikaisemmin ollut käynyt, sillä hän ei pitänyt turistimatkoista. Reissun oli tarkoitus kestää kymmenen kuukautta.
"Päätin lähteä itään päin, auringonnousua kohti. Tein syvän sukelluksen Antarktikselle, mutta nousin sieltä takaisin ylös."
Koska Lindbergillä ei ollut matkallaan aikataulua, jotkut ystävät odottivat häntä pitkään vierailulle. Joissain paikoissa odotettiin jopa kuukausia, ja ihmeteltiin, mitä Lindbergille oli tapahtunut.
"Halusin luoda matkalla mahdollisuuksia. Soittelin kyllä kotiin lapsille, jopa etelämantereelta, ja lähettelin kortteja, että he tiesivät, missä olin."
Osa porukkaa, ei vain turisti
Lindbergin matka kulki ensin junalla Neuvostoliiton läpi. Sen jälkeen maailmanmatkaaja seilasi rahtilaivalla Japaniin, jossa hän tapasi ystäviään ja työskenteli riisifarmilla. Japanista matka vei Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
