Presidentti Mauno Koivisto oli taitava vallankäyttäjä. Hän nousi presidentiksi huiman kansansuosion siivittämänä.
Presidentti Urho Kekkosen kausi oli jatkunut kansan mielestä jo liian pitkään, ja kansa janosi muutosta.
Mauno Koiviston suurimpana poliittisena saavutuksena pidetään Suomen politiikan rauhoittamista. Kun Kekkonen nimitti presidenttikausillaan 22 lyhytikäistä hallitusta, Koiviston aikaiset hallitukset istuivat koko vaalikauden.
Koiviston presidenttikausia ei turhaan luonnehdita äärimmäisyyksien ajaksi. Hän oli murrosajan presidentti: Hänen valtakausiensa aikana Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi. Hallitsemiensa 12 vuoden aikana Suomi näki huiman taloudellisen nousun ja tyrmäävän laman.
Koivistoa on osin syytetty 1990-luvun lamasta, sillä hän kannatti vääräksi osoittautunutta vahvan markan politiikkaa.
Koivisto ei kuitenkaan itse nauttinut murrosajasta. Hän suhtautui varovaisesti ja torjuvasti muutoksiin, jotka eivät häntä itseään miellyttäneet. Koivisto ajatteli kylmästi ainoastaan Suomen etua.
Hänen suhtautumisensa esimerkiksi Baltian maiden kohtaloon Neuvostoliiton murentuessa oli kansan mielestä kylmää ja kovaa. Koiviston maine sai tästä niin vahvan kolauksen, että se nakersi mainetta loppuun saakka.
Presidentti Koivisto puhui hyvin venäjää ja sai Neuvostoliiton kaatumiseen saakka lännen valtiovierailuilla kertoilla myös Venäjän aikomuksista.