Luterilainen viettää pääsiäistä ristin varjossa, ortodoksi jaksaa iloon asti

Useimmille suomalaisille pääsiäinen on vapaapäivien synonyymi, kristillisissä kirkoissa se merkitsee valmistautumista vuoden suurimpaan juhlaan. Ollaan uskon ytimessä. Muistetaan sitä, miten Jeesus Raamatun mukaan heräsi kuolleista ja voitti kuoleman.

Juhla-ajalla on monta nimeä

• Arkipuheessa pääsiäisviikolla tarkoitetaan pääsiäistä edeltävää viikkoa, kirkkovuoden osana pääsiäisviikko tulee pääsiäisen jälkeen.
• Pääsiäistä edeltävä viikko on ortodokseille suuri viikko, ja viikonpäivätkin ovat suuria, kuten suuri perjantai.
• Luterilaiset viettävät puolestaan hiljaista viikkoa, jota myös piina- tai kärsimysviikoksi kutsutaan.
• Kiirastorstai on ehtoollisen asettamisen päivä, jolloin muistetaan Jeesuksen viimeistä ateriaa.
• Pitkänäperjantaina Jeesus Raamatun mukaan ristiinnaulittiin ja kuoli ihmisten syntien sovittamiseksi.
• Sunnuntaina eli ensimmäistä pääsiäispäivänä juhlitaan hänen ylösnousemustaan ja voittoaan kuolemasta.
• Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä muistetaan Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille.
• Ortodoksisessa perinteessä pääsiäisen juhlakausi alkaa vasta pääsiäisestä, ja päätösjuhlaa vietetään helatorstain aattona 28.5.
• Luterilaisessa traditiossa pääsiäisaika jatkuu helluntaihin asti.

Lähteitä: Suomen ortodoksinen kirkko, Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että pääsiäinen on ortodoksikirkossa vuoden merkittävin kirkollinen juhla, kun luterilaisessa kirkossa tämä asema kuuluu joululle.

Uskontotieteen dosentti Teuvo Laitilan mukaan pääsiäisen korostus ortodoksisessa kirkossa juontaa siitä, että kirkko katsoo edustavansa varhaisinta kristillistä traditioita.

– Alun perin kristinuskon historiassa ylösnousemusjuhla on se, josta kaikki alkoi.

Joulu on sen rinnalla myöhempää kehitelmää. Sen paikalla vietettiin Rooman valtakunnassa Voittamattoman auringon päivää. Keisari muutti sen jouluksi 330-luvulla.

Hartautta vai ilosanomaa?

Kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara tähdentää, että opin kannalta pääsiäinen on kaiken keskus myös luterilaisessa kirkossa. Asia erikseen on, miten kansa omassa elämässään juhlia viettää.

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäisen ajasta jää päällimmäisenä mieleen ylösnousemuksen ilosanoma, jota julistetaan pääsiäisyön liturgiassa. Sen jälkeen kokoonnutaan vielä koteihin yhteisille aterioille.

Luterilaisessa kirkossa ilo on perinteisesti jäänyt Malkavaaran mukaan sitä edeltävän Kristuksen kärsimyksen varjoon. Laitila sanoo saman anekdootin kautta.

– Luterilaiset jäävät pitkäänperjantaihin, kun ortodoksit jaksavat pääsiäissunnuntaihin saakka.

Perinteet muuttuvat

Käsitys hartaan tunnelman korostumisesta luterilaisten keskuudessa näyttää saavan tukea myös tilastoista. Jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen kirkkohallituksesta kertoo, että pääsiäisen ajan suosituin on kiirastorstain messu.

– Siihen sisältyy paljon dramatiikkaa, joka on rakennettu pienillä asioilla. Kynttilöiden ja valojen sammuttamista, alttarin riisumista. Tämä näyttää vetoavan suomalaisiin.

Paananen arvioi, että pääsiäisen viettoon on kaikkiaan alettu kiinnittää luterilaisessa kirkossa enemmän huomiota sen jälkeen kun vuonna 2000 tehty jumalanpalvelusten käsikirjauudistus nosti pääsiäistä keskeisemmäksi koko kirkkovuodessa.

Pääsiäisyön messut ovat pikkuhiljaa yleistyneet kaupunkiseurakunnissa, ja pääsiäispäivien messuihin on alettu liittää oheistoimintaa kuten lasten tapahtumia ja yhteisiä aterioita.

– Uutena seurakuntien toimintaan on ehkä tullut tapa syödä yhdessä. Se liittyy usein pääsiäiseen: joko pääsiäisyön tai jommankumman pääsiäispäivän messuun, Paananen sanoo.

– Muutokset tapahtuvat kulttuurissa kuitenkin niin hitaasti, että niitä on vaikea välillä havaita.