Lukupiiri: Suomalaispiispa katuu hairahduksiaan

Nimi: Synnintekijä
Kirjailija: Milja Kaunisto
Kustantaja: Gummerus
Helmiä: 4
Kenelle: Historiallisten romaanien ystäville

Milja Kauniston esikoisromaani Synnintekijä kertoo vuosina 1405–1460 eläneen piispan, OlaviMaununpojan, elämäntarinaa. Todellisiin tapahtumiin pohjaava kirja alkaa vanhan miehen kuolinvuodenmuisteloissa, kun hän katuu syntejään. Tämä tietysti herättää heti lukijan mielenkiinnon; mitä kammottavaa piispa on saattanut tehdä ansaitakseen moisen tuomion?

”Olen tehnyt niin suuren hairahduksen, että armollinen isäni lähettäisi minut kotoaan piispanlinnasta hirsipuuhun, jos ei jo olisi itsekin Vapahtajansa luona Hänen pyhyydeltään tuoksuvana. Eikä mikään tarina jonka olen isältäni kuullut anna minulle ymmärrystä korjata virhettäni, sillä tekisin sen uudestaan, jos voisin palata hirmuiseen hetkeen. Tekisin sen uudestaan, vaikka kiirastulen lieskat jo hitaasti savustavat varpaitani ja Beelsebub karjahtelee kuolonnauruaan, nauraa koska tietää saavansa pian nauttia lounaaksi synnistä kuorrutetun sieluni. Minä, Olavi Maununpoika, jota Suureksi kutsuttiin, en ole läksyäni oppinut enkä vähäjärkisenä ymmärrä katua synneistä suurinta.”

Ensimmäisessä luvussa tutustumme kuitenkin ensin ylhäisen Beatrix-neidon tarinaan – jonka merkitys selviää myöhemmin, mutta joku tuntuu hieman irralliselta. Lopulta hyppäämme vuoteen 1425, jolloin Olavi Maununpoika saapuu Pariisiin aloittamaan opintonsa Sorbonnen yliopistossa. Nuorukainen on kirkassilmäinen ja uskossaan vahva. Sitten hän tapaa opiskelutoverinsa Miracle de Servièresin, ja Olavin koko maailman mullistuu.

Pian ystävyys muuttuu pian intohimoiseksi rakkaudeksi Olavin puolelta, mikä horjuttaa lopulta täysin pojan uskoa. Olavi kieriskelee itsesäälissä ja heränneen seksuaalisuutensa pauloissa: vaikka synti on raskas, ei himo laannu.

”Joskus vihasin Miraclea ja hänen pehmeää ääntään, yleensä silloin kun eniten halusin sitä kuulla. Teeskentelin rukoilevani taivaisiin, muta kirosin sisäänpäin. Kirkossa katsoin tahtomattani Miracleen, joka polvistui kirkon keskilaivan toisella puolella, silmät suljettuina, kasvoillaan tyyni ilme. Tiesin, että ystävyyteni häneen söi uskoani suupala suupalalta.”

Kauniston teksti on loisteliasta, aikaa henkivää, historiallisesti yksityiskohtaista ja suorastaan ylipursuavaa kuvailussaan. Kirjan kannen mukaan Kaunisto itse asuu Ranskassa, vanhan luostarikoulun muurien suojassa, mikä kenties selittää rikkaan taustoituksen sekä aiheen ja tarinan kontekstin valinnan.

Pohdin lukiessa, että Olavi Maununpojan tarina olisi voinut jatkua pidempäänkin, ja sain tietää, että Synnintekijä onkin Kauniston kirjasarjan ensimmäinen osa. Lisää on siis tiedossa, mutta minun kohdallani taitavat silti jäädä loput teokset lukematta. Nimittäin loppupuolella kirja tuottaa pettymyksen: juuri kun tarina on saamassa kliimaksinsa tarjoilee Kaunisto lukijalle yllättävän juonenkäänteen, joka ikävä kyllä näivettää tarinan ja orastavan romanssin jännitteen. Lopun lässähdys tuntuu vievän tarkoituksen koko Olavin kokemuksesta, henkisestä matkasta ja kärsimyksestä.

Teksti: Leena Salo

Kuva: Gummerus