Lukupiiri: Miksi luovuus tarvitsee riittävästi aikaa?

Nimi: Luova laiskuus – anna ideoille siivet

Kirjailija: Juha T. Hakala

Kustantamo: Gummerus

Helmiä: 3

Kenelle: Nykyistä elämänmenoa ihmetteleville, luovuutta arvostaville ihmisille.

Mitä luovuus on ja millainen ilmapiiri ruokkii luovuutta? Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala pohtii uusimmassa teoksessaan Luova laiskuus ajan merkitystä luovuusprosessissa. Hakala tuumaa, että luovat työalat kärsivät ajan hengestä: tehokkuusvaatimuksista ja kiireestä. Kirjan olennaisimpia huomioita on, että luovuus ja ideointi tarvitsevat aikaa. Usein alitajunta tekee luovissa tehtävissä yllättävän paljon työtä, mutta alitajunta ei pysty toimimaan, jollei se saa vaadittavaa haudutusaikaa. Arjen esimerkki haudutusajasta on ajatuksen kirkastuminen nukuttujen yöunien jälkeen. Moni varmasti tietää, miten ongelma ratkeaa kuin itsekseen, kun sen siirtää sivuun ja ottaa käsittelyyn seuraavana aamuna.

Luovuuden ja ajan yhteismerkityksen lisäksi kirjassa käsitellään luovia ideoita ja ideointia. Hakala tuo esiin myös sen, miten parhaimpia ideoita pidetään yleensä aluksi täysin älyttöminä. Luovuus ei kuitenkaan ole aina suhteellisuusteorioiden keksimistä, vaan luovat ideat saattavat syntyä myös arjen käytännön ongelmista. Hakala kertoo muun muassa Arthur Frysta, joka keksi post it -laput tuskailtuaan putoavien kirjanmerkkien parissa. Hakala vastustaa myös liiallisia rutiineja, sillä ne eivät tue luovien ideoiden syntymistä. Luovuutta ei myöskään synny pakon edessä. Viimeinen lause saa minut miettimään esimerkiksi Marimekon kopiointikohuja. Voiko olla, että suorituspaineet ajoivat suunnittelijat tyhjiöön, jossa omia ideoita ei syntynyt ja sitten päätettiin paniikissa varastaa muilta?

Hakala käsittelee luovuutta innostavalla otteella, ja kirja on hyvin helppolukuinen, vaikka sivuilla viuhahtelevat nobelistit ja tutkijat. Kaiken kaikkiaan ”Luova laiskuus” on mielenkiintoinen sukellus luovuuteen, joka saattaa käsitteenä olla vaikeakin hahmottaa. Itse arvostin eniten sitä, miten joku rohkenee avoimesti kritisoida länsimaisia elämänarvoja. Eivätkö kaikki voittaisi, jos elämää elettäisiin hiukan rauhallisempaan tahtiin? Omasta mielestäni Hakalan teoksen osat, jotka käsittelevät ajan ja luovuuden yhteismerkitystä, ovat kirjan parasta antia. Pieni miinus tulee kirjan hiukan poukkoilevasta tekstistä. Joskus Hakala ottaa esiin esimerkin, josta hän puhui vaikkapa sata sivua aikaisemmin. Pahimmillaan esimerkki on jo unohtunut, ja tällöin olisi ollut tarvetta avata ajatusta enemmän.

Teksti: Emmi Maaranen
Kuva: Gummerus

Lukupiiri-arvonnassa Luova laiskuus – anna ideoille siivet -kirjan voitti Eeva Aurila.

Lisää arvosteluja: