Miten sinä puhut itsellesi: onko sisäinen puheesi kiittelyä, kannustusta vai parjausta? Helmen lukijat kertovat, miten puhuttelevat itseään.
Se arvostelee, haukkuu ja alistaa. Se kiittelee, kannustaa ja rakastaa. Se – oma sisäinen äänesi.
Helmi kysyi lukijoiltaan, millaista heidän sisäinen puheensa on. Yli 2100 henkeä kävi kertomassa, miten puhuu itselleen oman päänsä sisällä.
Vastaajista 38 prosenttia kannusti itseään reippaasti oman mielensä avulla. 20 prosenttia haaveili tulevasta. Jopa 14 prosenttia puhui itse itselleen rumasti; vain 12 prosenttia kehui ja ihaili itseään. 11 prosenttia epäili itseään ja manasi epäonnistumisia.
Millaista sinun sisäinen puheesi on – kuulostavatko lukijoiden tarinat tutuilta?
"En kelpaa tällaisena"
"Kukaan ei uskoisi, mitä pääni sisällä liikkuu. Inhoan sisäistä ääntäni, joka haukkuu juuri minua itseäni kaikin tavoin. Se sanoo että olen ruma, lihava, epäonnistuja, tyhmä, kaikkea hirvittävää. Vaikken koskaan hauku tai kritisoi toisia. Yritän hiljentää sisäistä peikkoani, sillä syy kauheaan itsekritiikkiin löytyy loppujen lopuksi miehistä, jotka ovat solvanneet minua vuosia. Nyt vain ajattelen, että pahat ajatukset ovat lähtöisin vanhoista pahoista asioista, joista pääsin fyysisesti eroon. Etten saa enää antaa niiden muistojen viedä itsetuntoani lokaan. Yritän ajatella, että olen hyvä ihminen. Tuloksia näkyy jossain vaiheessa, sillä nyt osaan jo vaihtaa pahat ajatukset toisenlaisiksi..." sisällä rikki
"Ikävä kyllä se on negatiivis-sävytteistä käskyttämistä tyyliin esimerkiksi "etkö vieläkään ole tuotakaan tehnyt, ripeämmin nyt, vätys, koitas nyt ryhdistäytyä…" ym. Johtunee sieltä lapsuudenkodista, jossa äiti oli kova puurtamaan, esitti uhria eikä koskaan pyytänyt mitään. Niinpä meille lapsille opetettiin, että ahkeruus (koko ajan pitää tehdä), vaatimattomuus (mitään et ole ansainnut) ja suorittaminen ovat elinehto. Myöskään kehua ei saa, muita tai toisia. Teenkin nyt kaikkeni, jotta loppuelämä menisi toisenlaisen sisäisen puheen seurassa!"
