Studio55.fin lukijakyselyn vastaajilla oli ikäviä kokemuksia lainojen takaamisesta. Pieleen menneiden raha-asioiden takia oli menetetty koteja, läheisiä ihmissuhteita ja yöunia.
”Luottamus ihmisiin meni lopullisesti”
Takasin lainan työtekijälleni ja uskoin että hän hoitaa velan pois, mutta toisin kävi. Jouduin maksamaan lainan pois ja annoin hänelle lopputilin käteen. Meni monta vuotta ennen kuin ulosottomies sai perittyä häneltä maksamani summan korkoineen pois, joten taloudellista tappiota minulle ei tullut, mutta luottamus ihmisiin kylläkin meni lopullisesti.
”Katkeraksihan se teki minut”
80-luvulla takasin aviomieheni ottamaa lainaa matkatoimiston pyörittämistä varten. Yritin puhua, ettei lähtisi tällaiseen mukaan, mutta ei auttanut mikään. Mietin, josko en laittaisi nimeäni papereihin, mutta toiseen pitää luottaa ja uskoa. Ei olisi pitänyt laittaa – kotimme oli vakuutena ja se meni meiltä alta sitten myöhemmin 3 vuoden päästä. Viisastuin siitä, että enää en laita nimeäni takuupapereihin – pyytää kuka tahansa.
Muiden esimerkit estivät
"Itse en ole taannut lainaa, mutta äitini aikoinaan takasi ja meni luotot jne sen takia. Itse en takaisi koskaan, varmaan jäänyt lapsuudesta tämä tapahtuma sen verran mieleen."
"Onneksi en ole taannut toisen lainaa. Serkkuni on niin tehnyt, ja hänellä on ollut vuosia ongelmia sen vuoksi, nyt viimeisimpänä he joutuvat myymään talonsa."
"On pyydetty kaksikin kertaa, mutten suostunut. Meni välit toisen kanssa. Toinen jäi vielä ystäväksi. Lähivanhempi takasi ja joutui maksumieheksi, katui koko ikänsä, niin päätin etten ikinä takaa."
Olimme ulkomailla tuon jälkeen. Minä palasin Suomeen lasteni kanssa, ja hän jäi sinne. Hakeuduin velkajärjestelyyn (viideksi vuodeksi) – mieheni luisteli asiasta pois olemalla tarpeeksi kauan ulkomailla, asia ennätti vanheta. Katkeraksihan se teki minut, ja on vaikea luottaa ihmisiin, jopa nykyiseen aviomieheeni.