Studio55.fin pyysi lukijoitaan kertomaan kamppailustaan unettomuuden kanssa. Lukija nonnu arveli unettomuutensa juontavan juurensa turvattomaan lapsuuteen.
Olen kärsinyt unettomuudesta pikkulapsesta asti. Muistan lapsuudestani monia öitä, jolloin pyörin sängyssä saamatta unta miltei aamuun asti ja raahauduin kouluun umpiväsyneenä. Kun valitin yksinhuoltajaisälleni, hän vain sanoi, ettei sen ikäinen vaan voi kärsiä unettomuudesta.
Sama jatkuu edelleen. Etenkin stressaavat tilanteet vievät uneni lähes täysin. Ylioppilaskirjoitusten aikaan puolitoista vuotta sitten huitelin kuukauden nukkuen joka yö vain muutaman tunnin – ja kirjoitukset menivät penkin alle sen vuoksi.
Lääkäreiltäkään en ole saanut apua. Eivät kuulemma tahdo määrätä näin nuorelle muuta kuin melatoniinia, josta ei ole minulle pienintäkään apua. Olenkin joutunut pahimpina kausina turvautumaan kavereiden lääkekaappeihin pitääkseni pääni kasassa.
