Suomen susikanta kasvaa mutta ei ole geneettisesti kestävällä tasolla, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tänään julkaistusta raportista.
Geneettinen monimuotoisuus on edellytys sille, että laji säilyttää kykynsä sopeutua ympäristön muutoksiin pitkällä aikavälillä.
Suomen susikanta on jakautunut itäiseen ja läntiseen osapopulaatioon, joiden välillä geenit eivät juuri vaihdu.
Uusien tietojen myötä maa- ja metsätalousministeriö aikoo päivittää susikannan hoitosuunnitelmaansa, jotta läntisen Suomen susipopulaation geneettistä monimuotoisuutta saadaan vahvistettua.