Kun oma vanhempi sanoo pahasti, moni muistaa sen loppuikänsä. Jos haluaa helpottaa omaa oloaan, vanhemman toimintaa voi pyrkiä ymmärtämään
"Minua on loukattu teini iässä tosi pahasti, tietoisesti, pitkän aikaa. Asia on vieläkin niin kipeä, etten pysty kertomaan sanoja, joita sain kuulla.”
Moni muistaa lapsuudestaan kipeästi sen hetken, kun omat vanhemmat loukkasivat. Psykologi Hanna Markuksela muistuttaa, ettei vanhemmalle ei ole pakko antaa anteeksi.
– Viha on väliaikaisena reaktiona terveellinen, suojeleva tunnetila, joka tuo energiaa. Pitkään jatkuessaan se valitettavasti turmelee fyysistäkin terveyttä, Markuksela kuvaa.
– Siksi suosittelen ammattiauttajan vastaanotolle hakeutumista, jos menneisyyden kokemukset kalvavat ja haittaavat nykyistä elämää.
Usein on parhainta hyväksyä
”Olin tuore äiti silloin jo itsekin, vuonna 1995. Kävin mieheni ja tyttäreni kanssa hakemassa äitiäni satamasta. Hän oli ollut viihteellisellä matkalla Tallinnassa ja oli vielä melkoisen juovuksissa. Itse en silloin käyttänyt alkoholia lainkaan ja tiesin miten rasittava äitini oli juotuaan liikaa. Kotimatkalla äitini jostain syystä alkoi moittia minua kaikista mahdollisista asioista mitä olin tehnyt "väärin" elämässäni. Lopputulokseksi hän sai sanottua ”vaikka sinulla on ihana lapsi, niin olet kyllä itse ihan p*ska". On jäänyt mieleen, ja vaikka anteeksi on annettu, niin unohtaa en vain voi.”
Jos haluaa helpottaa omaa oloaan, vanhemman toimintaa voi pyrkiä ymmärtämään. Useimmat katuvat riidan aikana sanomiaan asioita, jos kyse ei ole persoonallisuushäiriöisestä tai vaikeasti psyykkisesti sairaasta ihmisestä.