Loukkaannuitko työkaverin sanoista? Älä tee omia oletuksia toisen tekemisistä

Perjantai-iltana Facebook täytyy kuvista, joissa osa työporukasta viettää aikaa terassilla. Se, että työkaverit ovat myös ystäviä, ei lähtökohtaisesti ole ongema.

– Olen itse ollut työyhteisössä, jossa osa porukasta näki paljon vapaa-ajalla. Pikemminkin se mielestäni tuo kokonaisuuteen hyvää yhteishenkeä, näkee, että taustalla on hyvää yhdessä olemisen meininkiä, sanoo työyhteisövalmentaja Sini Rantama.

Pakolla ei tarvitse olla kaveri. Olisi absurdia ajatella, että sama työpaikka tarkoittaisi myös samoja vapaa-ajan suunnitelmia.

– Tavoite ei ole se, että kaikki ovat vapaa-ajallakin kavereita.  Mutta töissä luodaan suhteita, jotka syvenevät. Kyllähän se helpottaa myös keskinäistä työntekoa, mitä enemmän pystyy luomaan yhteyttä muihin ja menemään vähän työroolin taakse ja pidemmälle. Tiedetään, mitä toinen harrastaa ja mistä hän tykkää, millainen ihminen on muualla kuin työpaikalla. Helpompi sellaiselta ihmiseltä on kysyä apua, Rantama kuvaa.

On eri asia, jos yksi tiivis porukka alkaa hyljeksiä muita työpaikalla. Silloin läheinen kaveruus muuttuu kuppikunnaksi – siis ongelmaksi.

– Tämä on myös yksilöllinen kokemus. Jos kokee, että on vähän ulkopuolinen, se ikävä tunne kertoo omasta tarpeesta. Se on itsetutkiskelun paikka: miksi tämä tuntuu ikävältä? Rantama sanoo

– Taustalla on ehkä tarve: sitä toivoisi, että olisi mukana tässä tai jossakin muusa porukassa. Jos kykenee itsetutkiskeluun, voi edistää asioita. Se voi olla kasvun paikka yksilötasolla.

Kyse usein väärinkäsityksestä

Tulkinnan tai johtopäätöksen vetäminen työkaverin tekemisistä ylipäätään on vaarallista. Rantama opiskelee työyhteisösovittelua, jossa puututaan työpaikan konflikteihin. Niissä kyse on usein väärinkäsityksestä.

– On vedetty väärä johtopäätös jonkun sanomisista tai tekemisestä. Ei tiedetä, mitä on taustalla. Olen kuullut esimerkiksi, että yksi käy juttelemassa esimiehen kanssa ja toinen katsoo, että nyt se käy juttelemassa. Sitten esimies tulee tuimana huoneesta ja kohta joku on sairaslomalla. Jos asian taustaa ei tiedetä, siitä voidaan vetää ihan vääriä johtopäätöksiä, Rantama kuvaa.

Ihmistä voidaan syyttää vihaisuudesta, laiskuudesta ja töistä pinnaamisesta, vaikka taustalla voi olla lähiomaisen kuolema, josta ei henkilön omasta toiveesta tiedoteta kaikille.

– Omat tulkinnat ovat herkullisia kahvipöytäkeskusteluja; tulkinnat asioista, joista ei itse tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut, Rantama kuvaa.

Konfliktitilanteissa vuorovaikuttaminen työtoverin kanssa epäonnistuu. Villinä kuohuvien tunteiden vuoksi puhe ja teot muuttuvat taval­la tai toisella aggressiivisiksi. Ainakin toisen tekemiset käsitetään vihaisiksi: riidan osapuolet alkavat tulkita toisiaan ja yhdistellä asioita päässään.

Kun toinen loukkaa, on houkuteltavaa mököttää ja olla kommentoimatta asiaa. Puhumattomuus kuitenkin lisää vääriä tulkintoja – miten sitä voisi ymmärtää jotakin, mihin ei saa minkäänlaista selitystä?

Kun ihmisen on kerran tuominnut laiskaksi tai töykeäksi, usein kaikki tämän myöhemmän teot vetää mukaan omiin mielikuviinsa: tuo meni eri pöytään istumaan, minähän sanoin, että se on töykeä!

– Ihminen koko ajan hakee tukea näkemykselleen. Näin ihminen toimii. On hyvä, jos pystyy pysähtymään, Rantama sanoo.

– Henkilökohtaisessa valmennuksessa on monesti tullut käsiteltäväksi tällainen tilanne. Kun sitä aletaan selvittää, käy ilmi, että ongelma on saanut alkunsa hyvin pienestä asiasta. Oma mieli on alkanut kasvattaa asiaa isoksi ongelmaksi. Omat tulkinnat voivat olla isossa roolissa siinä, miksi jonkin asian kokee ikävänä.

Pitää suorittaa ja suoriutua

Syy sille, miksi yksi ihminen ärsyttää, mutta toinen ei, on usein monimutkainen.

– Ehkä joskus on tavannut henkilön, joka on sanonut ilkeästi, ja työkaveri muistuttaa tätä henkilöä. Se on inhimillistä. Pienikin piirre tai ilmeen tynkä voi saada aikaan primitiivisen tunteen siitä, etteivät kemiat kohtaa, Rantama sanoo.

– Voi olla, että on kokenut lapsuudessa turvattomuutta, tai ihmisarvo on täytynyt ansaita teoilla. Sitä kokee, että pitää suorittaa ja suoriutua. On kerännyt suojakuoria ympärilleen eikä uskalla näyttää, kuka on oikeasti. On kauhean raskasta kantaa suojakuoria jokaisessa tapaamisessa. Silloin on herkempi ja tulee konflikteja, koska ei uskalla ilmaista omia tunteitaan.

Jos yksi, tietty asia riepoo ja nyppii työpaikalla jatkuvasti, mutta muuten työ on mukavaa, tilanne kannattaa yrittää selvittää.

– On aika radikaalia luopua hyvästä työstä ja muuten mukavasta työyhteisöstä vain sen takia, että joku tekee olon tukalaksi. Ei niin saisi käydä. Ensisijaisesti on esimiehen tehtävä puuttua asiaan.

Osittainen lähde: Timo Pehrman: Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä, Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, 2011