Ihminen on seksuaalinen olento kohdusta hamaan vanhuuteen. Seksuaalinen hyvinvointi on osa elämänlaatua eikä seksuaalisuus katoa ikääntyessäkään. Jos sukupuolielämä on ollut aktiivista nuorempana, jatkuu se aktiivisena korkeassakin iässä.
Iän mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat kuitenkin vääjäämättä fyysisiin toimintoihin, vaikka mieli olisi kuinka nuori. Lämmittelyä ja virittäytymistä tarvitaan kauemmin kuin nuorena. Joskus tarvitaan lempeää leikkimieltä virittäytymiseen.
Limakalvojen vähentynyt verenkierto aiheuttaa kuivuutta ja limakalvojen ohenemista, jolloin innostuessakaan ei tapahdu riittävää kostumista. Hellästä hetkestä tulee kivulias kokemus, mitä liukasteetkaan eivät aina estä. Mieluinen läheisyys voi muuttua pelottavaksi, jopa vastenmieliseksi, jolloin koko parisuhde ja molempien elämänlaatu vääjäämättä kärsivät.
Voiko seksistä puhua?
Nykyisin iäkkäätkin naiset ottavat rohkeasti intiimeimmät asiansa puheeksi. Monet kuitenkin arastelevat, turhaan. Lääkäritkään eivät aina rohkene kysyä, koska pelkäävät potilaan kokevan kysymykset tungettelevina. Jokaisella on kuitenkin oikeus nauttia seksuaalisuudestaan ikään katsomatta ja siten oikeus myös saada apua iän tuomiin ongelmiin.
Mitä hyötyä hoitamisesta on?
Kimmoisat, terveet limakalvot kostuvat luonnollisella tavalla, liukasteita ei tarvita. Limakalvorikkoumat ja -tulehdukset saadaan usein vältettyä. Kosketustunto paranee, ja rakastelu tuottaa mielihyvää.
Rakastelu sinänsä ei ole itsetarkoitus, sen voi toki korvata hyväilyin, sylittelyin ja hellin sanoin. Tärkeintä on, että hellät hetket säilyvät mieluisina, iloa tuottavina ja elämää rikastuttavina kokemuksina. Tunne rakastettuna olemisesta on elämänlaatua parantava ja terveyttä ylläpitävä
Tekijä: Pirkko Brusila
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Pari- ja seksuaaliterapeutti.