Britannia/Ranska 2009. Ohjaus: Ken Loach. Käsikirjoitus: Paul Laverty. Tuotanto: Rebecca O´Brien. Kuvaus: Barry Ackroyd. Leikkaus: Mark Wright. Pääosissa: Steve Evets, Stephanie Bishop, Eric Cantona, Gerard Kearns, Stefan Gumbs, Lucy-Jo Hudson, John Henshaw, Justin Moorhouse, Des Sharpes, Steve Marsh. Kesto: 116 min.
Brittiohjaaja Ken Loach (s. 1936) tunnetaan parhaiten rosoisista työläis- ja työttömyyskuvauksistaan. Pitkän uransa aikana hän on lähestynyt eri ikäisten ja -rotuisten ihmisten selviytymiskeinoja ja sosiaalisia haasteita, useimmiten luokkayhteiskunnan alimmilla portailla (mm. Ladybird, Ladybird, My Name is Joe ja Ae Fond Kiss).
Loachin uusimman ohjauksen pääosassa on keski-ikäinen postimies Eric Bishop (Steve Evets), jonka elämän pallo on hukassa. Erossa kahden pojan yksinhuoltajaksi päätyneen Ericin perhe-elämä on kaoottista, ja oma salaisuus painaa: hän rakastaa yhä Lilyä (Stephanie Bishop), kolmekymmentä vuotta sitten hylkäämäänsä suurta rakkautta. Uskaltaako hän kohdata uudestaan Lilyn, joka kantaa katkeruutta?
Lojaalit jalkapallofani-kollegat yrittävät kannustaa masentunutta Ericiä, mutta alamäki jatkuu. Epätoivon hetkellä hän turvautuu ihmiseen, jota jumaloi eniten: maailman taitavimpaan jalkapallonkäsittelijään Eric Cantonaan. Pelitaitojen lisäksi värikkäistä lausunnoista ja elämänfilosofiasta tunnettu ranskalaiskaima alkaa ilmestyillä uskollisimman faninsa elämään viisaana hallusinaationa.
Neuvoja ikonilla piisaa. Elämä on peliä, maalintekopaikat harvassa. Pitää osata väistellä ja hämätä, mutta kun tilaisuus koittaa, ei saa epäröidä ampua. Ja joukkueeseen pitää aina luottaa.
Looking for Eric kuvaa pienen ihmisen ahdinkoa, yksinäisyyttä ja mielikuvituksen suurta voimaa kauniisti. Jalkapallo auttaa, ja Meatballs-nimisen sympaattisen hepun (John Henshaw) vetämän postimiesporukan tuki on se ratkaisevin ojasta nostaja. Raavaan remmin solidaarisuuskuvaus tuo mieleen sellaisia maanmiesten työläiskomedioita kuin Peter Cattaneon Housut pois! (1997), jossa yhteishengen nostattajana toimi strippaus, ja Mark Hermanin (1996), jossa torvisoitto näytteli vastaavaa osaa.