Finnkino, 2011. Ohjaus Risto Jarva. Alkuperäinen julkaisuvuosi 1976. Kuvaformaatti 4:3. Ääni mono (suomi). Kesto 97 min.
Risto Jarvan ja Antti Litjan klassikkokolmikon keskimmäinen elokuva. Mies, joka ei osannut sanoa ei –elokuvan arvio täällä. Jäniksen vuosi –elokuvan ranskalaisen uudelleenfilmatisoinnin arvion voit lukea täältä.
Aimo Niemi (Litja) on juuri eronnut pankkivirkailija, joka aikoo lomalle Itävaltaan, katsomaan Innsbruckissa pidettäviä talviolympialaisia. Matka olisi kovana penkkiurheilijana tunnetulle Niemelle unelmien täyttymys. Ikävä kyllä, Seutulan lentokentällä sattuva kömmähdys vie Aimon vahingossa Rhodoksen-koneeseen. Kun matkatavaratkin ovat menneet talviseen alppimaisemaan, joutuu Aimo tekemään parhaansa selviytyäkseen kahden viikon aurinkoloman jälkeen kotiin.
Aimo päätyy samaan huoneeseen naistenlehden toimittajan Marjukan (Tuula Nyman) kanssa. Marjukka yrittää koko tarinan ajan saada Aimoa innostumaan itsestään, mutta Aimo on kiinnostunut pelkästään salaperäisestä vaaleaveriköstä (Eija Pokkinen). Aimon luonteenomainen pidättyväisyys ja välttely saavat lisää vettä myllyyn, kun rahat ovat lopussa eikä seuraavasta ateriasta ole varmuutta. Lisäksi Aimon pyrkimykset hävittää matkalle mukaan tulleet sukset epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen.
Lomakohteessa nähdään matkailijoina mm. Keskisen pariskunta, joita esittävät jo edellisvuoden Jarva-elokuvassa nähdyt Jukka Sipilä ja Helena Notkonen sekä Hannele Laurin näyttelemä kaunotar nimeltä Brita, joka tutustuu matkalla johtaja Helmiseen (Martti Pennanen).
Rhodoksen lomamaailma on tavallaan hyvin yksitoikkoinen: aamupalalla on tarjolla sekä keitettyjä että raakoja kananmunia, joista yksi raaka rikkoutuu vahingossa joka aamu. Päivät vietetään rannalla, aurinkoa ottaen ja uiden tai sitten käydään matkatoimiston järjestämällä nähtävyysajelulla. Illat kävellään rannikon tuntumassa ja kapeilla kaduilla.
Jarvan elokuva on huumoriltaan varsin kuivakka. Jarvan esikuvana toimi Jacques Tatin klassikko Riemuloma Rivieralla vuodelta 1953. Alkuperäisissä arvioissa kritisoitiin mm. henkilöiden taustojen jäämistä pimentoon, mutta niinhän se juuri on tällaisilla lomamatkoilla. Erilaiset ihmiset erilaisista taustoista näkevät toisensa vain siinä valossa, missä kyseisellä lomahetkellä ollaan. Naamiot puetaan ylle jo Seutulassa ja pidetään yllä viimeiseen asti.
Kuten toisenkin Jarva-elokuvan (ja muiden vanhojen suomalaisten klassikoiden) kohdalla, myös Loma kärsii surkeasta kuvanlaadusta ja tv-kuvakoosta. Kunnon panostus näihin suomalaisen elokuvan merkkipaaluihin olisi ollut paikallaan. Ehkä sellainen nähdään siinä vaiheessa, kun elokuvia ei enää tulevaisuudessa prässätä millekään tallenteelle.
DVD:llä ei ole ekstroja.
Leffa: * * * *
Ekstrat: -