Suomi 2000. Ohjaus: Aku Louhimies. Käsikirjoitus: Aleksi Bardy. Tuotanto: Markus Selin. Kuvaus: Mac Ahlberg. Leikkaus: Samu Heikkilä. Pääosissa: Mikko Nousiainen, Laura Malmivaara, Irina Björklund, Petteri Summanen, Matleena Kuusniemi, Valtteri Roiha, Samuli Edelmann, Vilma Melasniemi. Kesto: 108 min.
TV:n puolella mm. Isänmaan toivoja ohjannut Aku Louhimies kuvaa nykyajan nuorten aikuisten elämää myös ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan, joka onkin varsin onnistunut tutkielma ajastamme ja arvoistamme. Mitä tapahtuu, kun mikään ei tunnu miltään ja merkitys karkaa käsistä, vaikka ulkoisesti kaikki on hyvin? Tätä pohtivat Levottomien nuoret urbaanit, joilla on kaikkea eikä oikein mitään.
Päähenkilö Ari (Mikko Nousiainen) on komea ja menestyvä ambulanssilääkäri, jolla sänkyseuraakin riittää. "Joinakin aamuina vain olo tuntuu aika tyhjältä", toteaa nuorimies, joka on naisten riepoteltavissa ja joka seuraa omaa elämäänsä kuin sivullisena. Ratkaiseva muutos näyttää hetken aikaa mahdolliselta, kun Ari tapaa valoisan Tiinan (Laura Malmivaara): nainen rakastuu ja haluaa sitoutua, seurustelu alkaa kuin huomaamatta ja yhteenkin muutetaan. Mutta kun Ari ei vain yksinkertaisesti osaa. Ei tuntea eikä sitoutua.
Vuosituhannen ja vapauden viimeistä kesää vietetään akateemisessa kaveriporukassa, jossa kertautuvat sitoutumiseen liittyvät ongelmat eri muodoissaan. Ilona (Matleena Kuusniemi) on menossa Stigin (Petteri Summanen) kanssa naimisiin, mutta kaipaa enemmänkin seikkailuja. Hanna-Riikka (Irina Björklund) on pian valmistuva pappi ja asioita pohdiskeleva vakavikko, jolla on pitkästä seurustelusuhteesta huolimatta levoton olo, tarve Todelliseen Ratkaisuun. Sellaista ei vain tahdo löytyä, ei sänkyleikeistä eikä avioliitoista - vaikka ristiinnaimisen lomassa nämä ihmiset myös keskustelevat tilanteestaan.
Louhimiehen kerronta on kaunista ja sulavaa, se keinuu lämminsävyisen kuvauksen tahtiin kuin juhannusvalssi. Lievästi elokuvaa raskauttaa kuitenkin sen pituus: ohjaajan yhdessä Aleksi Bardyn kanssa kirjoittama tarina olisi hyvin mahtunut 90 minuuttiin, mikä paljastuu asioiden tarpeettomana toisteluna sekä ylenmääräisenä seksin pursotteluna. Seksistä, sen motiiveista ja vaikutuksista tässä on toki pitkälti kysymys, mutta alasti kekkalointi muuttuu jossain vaiheessa tahattoman koomiseksi. Osuvaakin huumoria löytyy, kuten poikien polttarisekoilut onnettomine orgioineen.