Tänään tulee kuluneeksi 80 päivää Leningradin piirityksen ensimmäisestä päivästä. Uutisaamussa keskusteltiin Suomen roolista piirityksessä.
Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro kertoo Uutisaamun haastattelussa, että natsi-Saksan tarkoitus oli tuhota miljoonakaupunki Leningrad ihmisiä myöten ja marssia sen jälkeen kohti Moskovaa. Kuten historia kertoo, Leningradia ei kukistettu eikä Moskovaan koskaan päästy. Piirityksen hinta neuvostoliittolaisille oli silti kova.
Kangaspuro kertoo, että synkimpien arvioiden mukaan Leningradin piirityksessä kuoli jopa yli miljoona ihmistä. Hyökkäykseen ei oltu valmistauduttu ja sen vuoksi evakuointiyritykset tehtiin auttamattomasti liian myöhään. Tämän hän katsoo osaltaan johtuneen Stalinin päätöksistä.
– Siviiliväestöä ei päästy evakuoimaan siinä määrin kuin olisi pitänyt. Ihmiset jäivät yksinkertaisesti sodan jalkoihin ja loukkuun. Se oli isossa mittakaavassa Kabulin katastrofin tapainen ilmiö, Kangaspuro kuvailee.
Kangaspuro toteaa, ettei maata johtaneen Josif Stalinin linjakaan ollut erityisen humaani.
– Stalinin linja ja sodan johtamisen tapa oli, ettei siinä ihmishenkiä laskettu.
Lopulta kaupunkiaan puolustivat neuvostojoukkojen lisäksi myös kaupungin siviilit, joille Kangaspuro kuvailee Leningradin kohtalon olleen elämän ja kuoleman kysymys.
