Studio55.fi-lähetyksessä vieraillut näyttelijä Lena Meriläinen kertoi nuoruuden urahaaveestaan tanssijana.
Näyttelijä Lena Meriläinen kertoo tanssin olleen hänelle hyvin tärkeää jo lapsesta asti. Meriläisen äiti oli tanssija, sittemmin balettikoulun opettaja ja koreografi.
– Se tuli ikään kuin äidinmaidosta. Kolmevuotiaasta eteenpäin kävin balettikoulua ja treenasin monella tavalla. Olisin halunnut tanssijaksi itsekin, mutta tuli erinäisiä syitä, miksi ammatti ei ollut minua varten. Mutta nuoruudessani treenasin ihan ammattimaisesti.
Pitkälle tanssissa edennyt Meriläinen kuitenkin huomasi, ettei keho kestänyt mukana. Myös itsekritiikki rajoitti ammattitanssijaksi ryhtymistä.
– Tanssihan on hyvin esteettinen laji ja olin itse hyvin kriittinen itseni suhteen – että mittasuhteeni ovat väärät, enkä tykännyt itsestäni kun tanssin. Rupesin miettimään, että ehkä tämä ei ole minua varten. Sitten alkoi tapahtua sellaista, että lonkkaan tuli vamma, polveen tuli vamma, kun väkisin yritin tehdä sellaista, mihin rakenne ei sovi.
Päätös tanssijan uran lopettamisesta oli Meriläiselle rankka.
– Se oli yksi elämäni kovimpia päätöksiä, koska ilmaisu liikkeellä oli minulle jotenkin niin sopiva. Koin, että se on minun tapani ilmaista itseäni tässä elämässä.
