Näyttelijä ja ohjaaja Lasse Pöysti menehtyi perjantain vastaisena yönä ollessaan 92-vuotias. Hänen ystävänsä Asko Sarkola muistaa Pöystin samastuttavana näyttelijänä, joka oli hyvä ystävä, mutta tiukka työskentelijä.
Lasse Pöystillä oli kyky eläytyä suurmiestenkin rooleissa tavallisen ihmisen tunne-elämään, arvioi Pöystiltä paljon oppinut näyttelijä ja teatterinjohtaja Asko Sarkola.
– Esitti Pöysti sitten Kustaa III:ta, kuningas Learia tai Paavo Nurmea, hänen roolihahmoonsa pystyi aina samastumaan. Luulen, että myös tästä syystä hän oli niin rakastettu, Sarkola arvioi perjantain vastaisena yönä kuollutta esikuvaansa.
Samastuttavuus oli Sarkolan mukaan läsnä jopa silloin, kun Pöysti esitti hyvin kielteistä hahmoa. Tällainen oli vaikkapa Stalinin osa Mestariluokka-näytelmässä.
Nallemainen ulkonäkö hämäsi sikäli, että teatterinjohtajana ja ohjaajana Pöysti saattoi olla Sarkolan mukaan ankarakin.
– Ammattitaidossaan hän oli hyvin tiukka, mutta hyvänä ystävänä hän oli aina tukena, jos ilmeni joitakin ongelmia.
Halusi pitää jalat maassa
Näyttelijöille, miksei muillekin, Pöysti antoi Sarkolan mukaan ylivertaisen ohjeen. Konkari varoitti, että menestys on ansa.
– Jos esimerkiksi näyttelijä on menestynyt roolissa, tämän pitää pystyä unohtamaan se. Muuten jää kopioimaan sitä entistä rooliaan. Tällöin menestyksestä muodostuu ansa, eikä pysty löytämään uutta.
Pöysti oli Sarkolan mukaan niin monipuolinen, että tämän ominta työsarkaa on vaikeaa nimetä.
– Näyttelijänä hän osasi mitoittaa ilmaisun näyttämön mukaisesti juuri sopivaksi. Siinäkin näkyi hänen lahjakkuutensa.
Maestro löysi oikean sävyn, oli kyseessä sitten iso tai pieni näyttämö, elokuva tai televisio. Unohtaa ei pidä myöskään Pöystin taitoja satujen lukijana pikkuväelle. Pöysti päätyi myös ohjaajan tehtäviin.