Yhdysvaltain nykyhistorian pahimman joukkoampumisen kokenut suomalainen Janne Adolfsen kertoo MTV Uutisten haastattelussa Las Vegasissa olevansa yhä syvästi järkyttynyt. Adolfsenilla on vaikea kasata välillä ajatuksia, mutta silti hän kokee, että puhuminen suomalaisen toimittajan kanssa voisi auttaa.
Adolfsen tuli Las Vegasiin pitämään hauskaa ystävien kanssa ja kuuntelemaan suosikkiartistiaan kantrimusiikkifestivaaleille. Sitten kaikki muuttui.
– Muistan, että ajattelin, etten voi kuolla! Ajattelin, että olen juuri tavannut maailman ihanimman naisen ja...
Adolfsen purskahtaa itkuun. Hetken hiljaisuuden jälkeen, hän pystyy jatkamaan.
– Minulla oli olo, ettei tämä voi olla tässä. Tuntui kamalalta, kun olin niin kaukana kotoa.
Tulituksen seassa Adolfsen tekstasi tyttöystävälleen Suomeen. Onneksi hän oli jo hereillä, sillä se lisäsi Adolfsenin mukaan toivoa.
– Lähetin viestin myös vanhemmille ja kavereille. Olin juuri siinä lavan oikealla puolella, minne ensimmäiset laukaukset osuivat. Iso näyttö meni rikki. Piilouduimme ensin skootterin taakse. Sen jälkeen tuntematon mies tuli, ja sanoi että voi suojata minua. Lopulta päädyin naapurihotelliin työntekijöiden pukuhuoneeseen suojaan.
Tulitus kesti useita minuutteja ja ihmisten paniikki ja ryntäily vielä kauemmin. Huhupuheita liikkui useista ampujista ja jopa pommeista.
Adolfsen on käynyt Las Vegasissa useampia kertoja. Yhdysvalloissa hän on ollut jo kymmenen kertaa.
– Vaikuttaako tapahtunut sinun mahdollisiin tuleviin matkasuunnitelmiisi?
– Vaikuttaa! En aio enää tulla tänne. Olen matkustanut paljon ja aina sanonut, etten anna tällaisen vaikuttaa. Tiesin, ettei riski joutua iskun kohteeksi ole korkea, mutta nyt on eri ääni kellossa.
Adolfsen on erityisen pettynyt Yhdysvalloissa käytyyn keskusteluun aselaista.
– En ymmärrä, miksi pitää olla aseita! Olen yrittänyt kalifornialaisen kaverini kautta ymmärtää tätä Yhdysvaltain asekulttuuria. Kaverillani on monta asetta, mutta hän ihmettelee puolestaan takaisin minulle, että ”miten te Suomessa pystytte asettumaan hallitusta vastaan ilman aseita, jos asiat alkavat mennä huonosti”.
