Odottamiseen pakottaminen, pakkopositiivisuus ja suorittaminen. Nämä ovat syitä, miksei Saana aio tänä vuonna viettää joulua vanhempiensa luona. Uskonnollisesta perheestä lähtöisin oleva nuori nainen haluaa luoda omia jouluperinteitään – ja olla vapaa.
19-vuotias Saana kertoo MTV Uutisille, että tänä jouluna hän pyrkii vapautumaan perheensä painavista perinteistä.
– Olen tehnyt itseni kanssa paljon töitä, jotta en veisi eteenpäin niitä kasautuneita ja vääristyneitä toimintatapoja, joita sukuni on vienyt eteenpäin vuosikymmeniä. Olen päättänyt viettää tämän joulun itsekseni, koska lapsuudenperheeni joulu on täynnä suorituskeskeisyyttä ja tunteiden piilottamista. Minulla ei ole hyvä olla siellä, Saana kuvaa.
Joulusta ei ole saanut nauttia etukäteen
Saanan lapsuudenperhe on vahvasti uskonnollinen ja kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Saana tottui jo lapsena siihen, että jouluun kuului odottaminen.
Jo pienenä tyttönä Saanaa ahdisti se, ettei joulusta saanut iloita etukäteen. Joululauluista ei saanut kuulua säveltäkään ennen joulukuun alkua, kuusi tuotiin sisälle vasta aatonaattona ja jouluherkkuja pantattiin kaapissa aattoiltaan saakka.
Joulun tunnelmaa luotiin kyllä, mutta siitä ei saanut nauttia Saanan toivomilla tavoilla.
– Perheessäni on lähestytty joulua vahvasti kristillisyyden kautta, mutta mielestäni joulu kuuluu kaikille, eikä pelkästään linkity kristillisyyteen. Jeesuskin oli täällä sitä varten, että hän halusi vapauttaa ihmiset ja koota heidät yhteen, Saana pohtii.
Jouluun liittyvä suru tai vaikeus ei kuitenkaan Saanan kohdalla liity uskonnollisuuteen. Kyse on pohjimmiltaan tunneilmaisusta.
– En ole itse uskonnollinen ihminen vaan enemmänkin kiinnostunut ihmisyydestä. Uskonto ei kuitenkaan ole minun ja vanhempieni välissä vaan se, miten he käsittelevät ja eivät käsittele tunteita, Saana sanoo.
Lapsuudenkodissa on aina jouluisin ulkoisesti kaunista ja näennäisen positiivista, mutta tarkemmin katsottuna ilmapiiri jää tyhjäksi. Aito, vapautunut lämpö puuttuu.
– Jos vanhemmat eivät käsittele itse tunteitaan, eivät he voi lapsillekaan opettaa tunteiden ilmaisemista. Nämä tunteiden käsittelyn ja niiden tukahduttamisen traumat ovat kulkeneet suvussa pitkään, Saana pohtii.
Pakkopositiivisuus satuttaa Saanaa
Saana sanoo, että pakkopositiivisuus on hänelle vaikea pala perheen jouluissa.
– Ihmisten elämään kuuluu aina jollain tavalla kaaos. Jos ei saa olla surullinen, ei voi olla positiivinenkaan. On kummallista, ettei jouluna saa tuntea muita tunteita kuin iloa. Kaikissa tarinoissa ja kuvissa ihmiset ovat jouluna aina iloisia, Saana sanoo.
Siksi Saanan mielestä joulunvietossa on jopa myrkyllistä energiaa.
– Joulunvietossa on paljon toksista energiaa. Jouluna ei saa olla surullinen, Saana tiivistää.
Näin Saana aikoo viettää oman joulunsa
Suurperheessä kasvanut Saana onkin pohdintojensa vuoksi sanonut äidilleen, ettei aio viettää tätä joulua perheensä kanssa. Perhe ei reagoinut aiheeseen sen kummemmin, mutta Saanaa päätös vapautti.
– Vietän aaton ja joulupäivät itsekseni. Ostan itselleni lahjoja ja aion ostaa jouluruokia. Aion aidosti nauttia hiljaisuudesta.
Joulu on Saanan mielestä itsessään kaunis juhla. Hän vain toivoisi, ettei sitä tarvitsisi viettää tavoilla, jotka miellyttävät muita, mutta tuntuvat itsestä pahalta.
– Haluaisin, että kaikki miettisivät, ketä varten joulua vietetään. Jos haluaa elää elämäänsä itseään varten, niin miksei se voisi päteä myös joulunviettoon? Saana kysyy.