Suurin osa kaikista lapsena koetuista asioista unohtuu ajan myötä. Positiiviset tai neutraalit muistot unohtuvat helpommin kuin traumaattiset kokemukset. Tästä syystä on epätodennäköistä, että lapsi unohtaisi kokemansa seksuaalisen hyväksikäytön, jos hän on kokenut tilanteen uhkaavana tai pelottavana, kertoo Åbo Akademin oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman.
– Jos ihminen muistaa lapsuudessaan tapahtuneen hyväksikäytön vasta teini-ikäisenä tai aikuisena, kyse on tyypillisesti siitä, että koetun tilanteen merkitys muuttuu: hyväksikäyttäjä on voinut kosketella lasta esimerkiksi leikin varjolla, ja myöhemmin – iän ja tiedon lisääntyessä – ihminen tunnistaa tilanteen seksuaaliseksi, oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman kuvailee.
Korkmanin mukaan pienten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on verrattain harvoin väkivaltaista. Tavallisempaa on, että hyväksikäyttäjä on lapsen lähipiiriin kuuluva henkilö ja tilanne on lapselle melko neutraali.
Sen sijaan se, että tällaisen hyväksikäytön tunnistaa myöhemmin elämässä, voi olla todella traumaattista.
Neutraaliksi koettu muisto voi unohtua pitkäksikin aikaa ja palata mieleen esimerkiksi koulun seksuaalikasvatustunnilla, oman seksuaalisuuden kehittyessä tai vasta aikuisena esimerkiksi oman lapsen syntymän myötä, kertoo psykologi Antti Kuivaniemi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksiköstä.
Jos lapsi on kokenut hyväksikäyttötilanteen pelottavana tai uhkaavana eikä silti kerro asiasta kenellekään, taustalla voi Kuivaniemen mukaan olla esimerkiksi se, että lapsi haluaa suojella lähipiiriinsä kuuluvaa tekijää tai kokee asiasta häpeää.
Myös valemuistot ovat mahdollisia
On myös mahdollista ”muistaa” sellainen hyväksikäyttö, jota ei ole tapahtunut, muistuttaa Kuivaniemi. Näin voi käydä esimerkiksi terapiassa, jos terapeutin esittämät kysymykset ovat hyvin johdattelevia tai jos terapeutti nostaa esille mahdollisuuden, että potilaan tilannetta voisi selittää jonkinlainen seksuaalinen traumakokemus.
– Tällainen voi laukaista uudelleentulkinnan jostakin menneisyyden neutraalista tilanteesta, Kuivaniemi toteaa.
Korkman nostaa esille hollantilaistutkimuksen naisista, jotka olivat aikuisena muistaneet tulleensa lapsina hyväksikäytetyiksi. Tutkimuksessa etsittiin todistusaineistoa naisten muistamille kokemuksille: yhdellekään terapiassa muistetuista kokemuksista ei löytynyt näyttöä, kun taas osalle itsenäisesti mieleen palanneista muistoista löytyi.