Tyhjän pesän syndroomalla kuvataan monen vanhemman kokemia tunteita, kun lapset lähtevät joko opiskelemaan tai muuttavat ensiasuntoonsa.
Joillekin vanhemmille tunteet voivat olla lähinnä positiivisia. Vapautuneina rutiineista ja perhe-elämän taloudellisesta rajoitteista he saattavat tarttua mahdollisuuteen täyttää joitakin pitkäaikaisia unelmia.
Kuitenkin, toisille kokemus voi olla hämmentävä. Ilman lapsia elämän keskiössä olo voi tuntua eksyneeltä. Voit mahdollisesti riidellä kumppanisi kanssa ja tuntea etääntyneesti ystävistäsi, mikäli heillä ei ole samanlaisia tuntemuksia.
Mikä tyhjän pesän syndrooma?
Tyhjän pesän syndrooma ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Sen sijaan se on ilmiö, jossa vanhemmat kokevat surun ja menetyksen tunteita viimesenkin lapsen lähdettyä kodista.
Aiemmin ajateltiin, että tyhjän pesän syndroomasta kärsivät vanhemmat kokivat niin perusteellisen menetyksen tunteen, että se teki heidät alttiiksi masennukselle, alkoholismille, identiteettikriisille ja avioliitto-ongelmille.
Kuitenkin uudemmat tutkimukset osoittavat, että tyhjä pesä voi vähentää työhön ja perheeseen liittyviä konflikteja ja tuoda vanhemmille myös muita etuja. Kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, vanhemmilla on uusi mahdollisuus lähentyä uudelleen, parantaa avioliittonsa laatua ja elvyttää kiinnostusta asioihin, joihin aiemmin ei ole ollut aikaa.
Kuinka tulla toimeen muutoksen kanssa?
Tyhjän pesän syndrooman on ajateltu vaikuttavan voimakkaasti etenkin naisiin, sillä se voi tapahtua aikaan, jolloin he kokevat muitakin muutoksia.
