Huutolaislasten elämä oli Suomessa useimmiten onnetonta. Lapset pakotettiin töihin, eikä heille suotu rakkautta.
– Kohtelu oli välillä nykynäkemyksen mukaan jopa julmaakin. Lapset pakotettiin navetta- tai peltotöihin, ja he tekivät pitkiä työpäiviä koulun ohella. Lapsia pidettiin myös nälässä. Jotkut joutuivat karkaamaan kerjuulle, että saisivat jotain syödäkseen.
– Paimenessa kuljettiin syyskuuraisessa maassa paljain jaloin. Niin pojat kuin tytötkin koettivat lämmittää pissallaan jalkojansa, huutolaisuudesta Orjamarkkinat-kirjan kirjoittanut Jouko Halmekoski kertoo.
Joissakin perheissä lasten kanssa ei edes juteltu, vaan heille puhuttiin ainoastaan välttämättömin.
Piiskaus ja tukasta repiminen olivat monelle huutolaislapselle arkipäivää. Aina lapsille ei annettu edes sänkyä, jossa nukkua.
– Lapset nukkuivat puulaatikoiden ja höyläpenkkien päällä sekä lattioilla. Jos he sairastuivat, heistä ei välitetty. Eräskin tyttö sairastui kovaan kuumeeseen, eikä kukaan antanut hänelle ruokaa tai juomaa. Hän makasi puulaatikon päällä odottaen kuolemaa, mutta ihme kyllä selvisi.
”Häpeätahra Suomen historiassa”
Jouko Halmekoski sanoo monen hänen haastattelemansa huutolaisen olevan katkera siitä, etteivät valtio tai tiedotusvälineet ole muistaneet heitä millään tavoin, vaikka sotalapsia, sotaorpoja, veteraaneja ja partisaanien uhrejakin on muistettu usein eri tavoin.