Kaisan lapsuus huutolaisena: Nukuin lattialla ja raadoin töitä

Kaisan isä kuoli, kun Kaisa oli 9-vuotias. Suurperheen äidillä ei ollut varaa elättää lapsiaan, joten kunta päätti sijoittaa lapset huutolaisina.

Kaisa joutui suureen maataloon, jossa hänet laitettiin töihin.

– Nousin aamulla neljän viiden aikaan navettatöihin. Töiden jälkeen lähdin kouluun ja illalla hoidin taas navetan.

Elämä maatalossa oli kurjaa. Kaisa nukkui yöt höyläpenkillä takki peittonaan ja koulureppu tyynynään.

– Emäntä oli tunteeton ihminen. Hän ei koskaan ollut tyytyväinen minuun vaan antoi tukkapöllyä milloin mistäkin syystä. Yritin niin kovasti olla kiltti, mutta hänen mielestään tein aina jotain väärin. Lapsuuteni katkesi siihen. Illat olivat kauheimpia, kun itkin itseni uneen.

Emäntä vei vaatekupongit

Puolentoista vuoden kuluttua paikallinen suutari lupasi auttaa Kaisaa löytämään uuden sijoituspaikan.

Lopulta kunta löysi hänelle uuden paikan.

– Kun kerroin emännälle, että aion lähteä, sain sellaisen tukkapöllyn, että hiuksia irtosi tukkoina. Muistan sen vieläkin.

Lähdön hetki oli kylmä.

– Siihen aikaan oli käytössä elintarvikekortit, joissa oli vaatekuponkeja. Emäntä otti vaatekuponkini pois. Paljain jaloin ja vain päällä olleet vaatteet mukanani lähdin sieltä.

Yksinäisyys varjosti elämää

Uusikaan paikka ei osoittautunut lapsiystävälliseksi. Kaisa teki paljon töitä ja nukkui lattialla uunin vieressä.

Muutaman vuoden kuluttua hänet siirrettiin kolmanteen paikkaan.

– Siellä elämä oli yhtä yksinäisyyttä. Emäntä ei osannut suhtautua lapsiin eikä meillä ollut mitään puhumista keskenämme. Ystäviä minulla ei ollut, sillä en oikein saanut tavata ketään.

Vuosien varrella Kaisa ehti olla yhteensä viidessä talossa. Vaikka elämä oli repaleista ja yksinäistä, hän jaksoi pitää toivoa yllä.

– En tiedä miten olisin selvinnyt, jos minulla ei olisi ollut unelmia. Isosiskoni elivät jo omaa elämäänsä, ja näin, että he olivat pärjänneet hyvin. Toivoin itsekin seuraavani heidän jalanjälkiään. Ja kumma kyllä, olen elämässäni pärjännytkin.

Kaisan aika huutolaisena päättyi, kun hän 16-vuotiaana alkoi saada pientä palkkaa tekemistään töistä. Palkkarahat säästettyään Kaisa pystyi matkustamaan siskojensa luokse ja aloittamaan oman elämän.

*)nimi muutettu

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Tiesitkö tämän vaietun asian historiasta? Suomessa myytiin lapsia orjiksi

Lapset joutuivat lämmittämään jalkojaan omalla virtsallaan

Kertun lapsuus keskeytyi – viisi sisarusta erotettiin toisistaan ja laitettiin töihin

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.