Suomi 2000. Ohjaus: Timo Humaloja. Käsikirjoitus: Outi Nyytäjä. Tuotanto: Johannes Lassila. Kuvaus: Harri Räty. Leikkaus: Timo Humaloja. Lavastus: Marjaana Rantama. Pääosissa: Anna Vihanto, Anna-Elina Lyytikäinen, Rauno Ahonen, Pinja Flink, Hannele Laaksonen, Veini Nupponen. Kesto: 60 min.
Timo Humalojan ohjaama ja Outi Nyytäjän käsikirjoittama psykologinen jännäri tarkastelee yksilön moraalia, valinnanvapautta ja identiteetin merkitystä, jotka kaikki ovat kiehtovia aiheita. Valitettavasti käsittely vain on jäänyt kovin puolivillaiseksi; tunnin mittaista elokuvaa vaivaa hahmottomuus ja ennen kaikkea epäuskottavuus.
Laina-aika kertoo nuoresta kassa-apulaisesta Noora Lehtisestä (Anna Vihanto) ja vakavasti sairaasta entisestä valokuvamallista (Anna-Elina Lyytikäinen), jolla on sattumoisin sama nimi, ja joka siksi valitsee Nooran kohteeksi suunnitelmalleen: hän jättää muhkeaa tiliään vastaavan pankkikortin Nooran kassalle ja vaatii tämän tuhlaavan hänen rahojaan. Kuolemansairaana makaava Noora siis "lainaa" elinaikaa terveeltä Nooralta sitä kautta, että tämä shoppailee krääsää hänen puolestaan. Niinpä tietysti! Häh?
Tarinaan sekaantuu vielä salaperäinen valokuvaaja (Rauno Ahonen), joka räpsii kassa-Noorasta kuvia ja kiinnostuu tämän yksinäisen sielun elämästä. Rahan tuomien uusien mahdollisuuksien myötä eristäytyneestä ja työkavereiden pilkkaamasta nynny-Noorasta alkaa vähitellen kuoriutua uusi törsäilevä malli-Noora... Juupajuu.
Käsikirjoittajana yleensä terävä veteraani Outi Nyytäjä tuottaa nyt todellisen pettymyksen. Elokuvan tarina on paitsi epäuskottava, myös kummallisen kankeasti etenevä. Sen tilanteista puuttuu luonnollisuus, eikä päähenkilöihin halua samastua. "Kiltti" Noora jää hahmona kovin valjuksi ja mitäänsanomattomaksi ja "tuhma" Noora lähinnä tympeän psykoottiseksi. Päällimmäiseksi kysymykseksi jääkin, miksi tämä tarina on haluttu kertoa?
Tunnelmaltaan ja aihepiiriltään Laina-aika tuo mieleen Tove Idströmin käsikirjoittaman TV-sarjan Ilman kavaluutta (1995), jossa siinäkin nuori nainen joutuu tiukan paikan tullen testaamaan henkilökohtaisen moraalinsa rajoja. Sen jännitteiseen ja tuoreeseen toteutustapaan verrattuna Humalojan elokuva on kuitenkin hengetön, suorastaan kiusaannuttavan hölmö.
Helsingin vaihtuvia vuodenaikoja tarkkailevan elokuvan päähenkilöä näyttelee ihan vivahteikkaasti tuntematon kasvo Anna Vihanto, ja hänen kiusaajanaan psykoilee intensiiivisesti Pelon maantieteestä muistettava Anna-Elina Lyytikäinen. Kummastakin näyttelijästä olisi varmasti saanut irti paljon enemmän, jos henkilöohjaus ja repliikit olisivat antaneet siihen mahdollisuuden. Sääli.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Senso Films