Kunniattomat paskiaiset

USA, 2009. Ohjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino. Kuvaus: Robert Richardson. Leikkaus: Sally Menke. Tuotanto: Lawrence Bender. Pääosissa: Brad Pitt, Christopher Waltz, Michael Fassbender, Eli Roth, Diane Kruger, Daniel Bruhl, Til Schweiger, Melanie Laurent. Kesto: 155 min. Levittäjä: Finnkino.

Saksan miehittämässä Ranskassa natsieversti Hans Landa (Christopher Waltz) tappaa kylmästi Shosanna Dreyfusin (Melanie Laurent) koko perheen. Nuori Shosanna säästyy teurastukselta, pakenee Pariisiin, ottaa uuden henkilöllisyyden, ryhtyy elokuvateatterin pitäjäksi, rakastuu mustaan mieheen ja yrittää vältellä erään nuoren natsisankarin kosiskelua. Toisaalla luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) valmentaa ja ohjeistaa juutalaisia sotilaita jäljittämään ja tappamaan natseja. Natsit kutsuvat Rainen porukkaa paskiaisiksi, joilla on tapana tapon jälkeen skalpeerata natsien päät. Henkiin jätetyt saavat veitsellä viilletyn hakaristin otsaansa, ikuisen muistutuksen pahuudestaan. Rainen ryhmä liittoutuu tunnetun saksalaisen näyttelijättären Bridget von Hammersmarkin (Diane Kruger) kanssa, jotta natsidiktatuurin johtajat saataisiin eliminoitua. Kohtalokkaat hetket käydään Shosannan elokuvateatterissa, jonne Kolmannen valtakunnan johto saapuu propagandafilmin ensi-iltaan. Hitaasti hautuvat rinnakkaiset kostosuunnitelmat törmäävät lopussa toisiinsa. Ja mikä hienointa, elokuvalla on Quentin Tarantinon tarinassa voima tuhota Kolmas valtakunta.

Tarantino sekoittaa herkullisen kielten, tyylien, musiikkien, historiallisen kuvaston ja elokuvaviittausten cocktailin. Hän sekä lainaa että keikauttaa lajityyppien konventioita ja todistaa totisesti tuntevansa elokuvan historian. Toisen maailmansodan hän on kirjoittanut mielikuvituksellisesti ja rohkeasti uusiksi, ketään varomatta ja kumartelematta, historiallisista faktoista tai vuosiluvuista liikaa välittämättä. Kunniattomissa paskiaisissa tekoja ei selitellä eikä kärsimys jalosta vaan siinä kosto on suloista.

Elokuvan alku on hidas ja komea, kunnianosoitus Sergio Leonelle. Natsijoukko saapuu paikallisen maanviljelijän talolle, jonka kellariin on piilotettu juutalainen perhe. Natsieverstin näennäisen ystävällinen kuulustelu tuntuu jatkuvan ikuisesti. Edessä on väistämätön verilöyly, mutta kaikkein pahinta on sen pohjustaminen. Tarantino tarjoaa heti alussa todellisen malliesimerkin jännitteiden punomisesta. Katsojan annetaan odottaa väkivallan syttymistä niin pitkään, että sen puhkeaminen tuntuu lopulta melkeinpä helpotukselta. Tässä elokuvassa (toisin kuin mitä trailerista voisi päätellä) Tarantino on kiinnostuneempi väkivallan uhasta kuin itse väkivallasta.

Tarantinon henkilöhahmot ovat toiminnan miehiä ja naisia, mutta sitäkin tärkeämpää on se, mitä he toisilleen sanovat tai jättävät sanomatta. Puhuminen on aina aseita vaarallisempaa. Monikielisyys on osa elokuvan juonta ja vehkeilyä, jossa väärä aksenttikin voi olla kohtalokas. On mahdotonta ennakoida, mitä on tulossa. Juuri siinä on elokuvan vetovoima.

Christopher Waltz on loistava pahis: sivistynyt, maireasti hymyilevä ja aina tappava. Waltz vetää roolinsa läpi suvereenisti neljällä kielellä. Coenin veljekset keksivät, että naisten unelma Brad Pitt on hauska tyylitajuttomana tollona. Pitt näyttelee roolinsa tahallisen kömpelösti, mutta on hauska vain hetkittäin. Melanie Laurent tekee vaikuttavan roolin Shosannana, joka päättää muuttua säälittävästä uhrista säälimättömäksi kostajaksi. Tarantinon tapa viitata, lainata ja ironisoida on niin omaperäinen ja vimmainen, että se tekee hänen jäljittelystään hyvin vaikean. Elokuvan viimeinen repliikki on herkullinen osoitus ohjaajan itseironiasta.

Katso elokuvan traileri

Teksti: Minna Karila

Lue myös:

    Uusimmat