Mainos

Kun Hyvinkään keskustassa ammuttiin katolta, pesispomo Pasi istui lukitussa ravintolassa seinän vierellä – aamulla tuli suru-uutinen pelaajan kuolemasta: "Aluksi olin todella vihainen ja katkera"

Hyvinkään Tahkon pelinjohtaja Pasi Virtanen muistaa ikuisesti seitsemän vuoden takaisen kesän. Tuntematon ampuja avasi tulen Hyvinkäällä kerrostalon katolla haavoittaen seitsemää ja surmaten kaksi. Pesäpallojoukkueen pelaajista kaksi loukkaantui ja yksi kuoli ampujan luotiin.

Näin MTV Uutiset kertoi Hyvinkään tapahtumista oikeudenkäynnin aikaan.


Pelaajat kokoontuivat viettämään saunailtaa

Toukokuussa 2012 Hyvinkään Tahkon pelikausi oli lähtenyt käyntiin vauhdilla. Takana oli jo muutama ottelu ja 26. perjantaina voitetun pelin myötä joukkue oli noussut hyvälle sijoitukselle sarjataulukossa.

Seuraava peli pelattaisiin vasta viikon päästä, ja joukkue oli sopinut jo kuukausi aiemmin pitävänsä yhdessä tuolloin saunaillan.

Siinä vaiheessa pesäpallojoukkue ei tiennyt, että tuo ilta tulisi muuttamaan kaiken.

Laukaukset kuulostivat ilotulitteelta

Pelinjohtaja Pasi Virtanen oli yksi kuuden hengen seurueesta, joka jatkoi saunatilalta Hyvinkäällä Uudenmaankadulla sijaitsevaan ravintolaan.

Mukana olivat myös pesäpallojoukkueessa pelaava Virtasen poika Valtteri, 20, ja tämän vaimo Sini. Osa miesten joukkueen pelaajista vaihtoi toiseen ravintolaan samalla kadulla.

– Pojan kaveri tuli istumaan samaan pöytään, joten hän jäi vielä hetkeksi juttelemaan siihen. Sini ja minä lähdimme kohti toista paikkaa samalla kadulla, jossa muut pelaajat olivat. Matkaa oli varmaan 50 metriä.

Viereisen ravintolan ulko-ovella Virtanen havahtui kovaan pamaukseen. Ensin hän luuli sitä ilotulitteeksi.

– Sanoin Sinille, että onpa outoon aikaan, ilotulitteita toukokuussa. Pian pamahti uudelleen ja yksi pelaajista tuli ulos ravintolasta varoittamaan meitä. Hän sanoi, että siellä oli ammuttu.

Silmänräpäyksen päässä luodista

Pasi Virtanen ja Sini vielä kävelivät rauhallisesti takaisin ravintolaan, josta he olivat alun perin poistuneet. Sitten ase laukesi kolmannen kerran.

– Ravintolan ovi kääntyi siihen suuntaan, missä ampuja oli ollut. Pääsin juuri ovelle, kun kuului kolmas pamaus. Tajusin hyvin äkkiä, että laukaus ohitti minut silmänräpäyksellä. Vieressäni oleva ovimies sai osuman, Virtanen kuvailee.

Sen jälkeen Virtanen kuuli jonkun huutavan "kaikki alas" ja ihmiset pyrkivät sisälle ravintolaan. Ovet pantiin lukkoon ja kuului vielä neljäs pamaus.

Viimeinen laukaus osui työharjoittelussa olleen nuoren konstaapeli Heidi Foxellin vatsaan ja haavoitti häntä vakavasti.

Ampuja suuttui hävittyään painiottelun

Aiemmin samana iltana 19-vuotiasEero Hiltunen oli hävinnyt pystypainin ystävänsä kanssa matkalla Uudenmaankadulla sijaitsevaan ravintolaan.

Painin häviäminen oli saanut Hiltusen todella vihaiseksi ja hän oli päätynyt uhkailemaan ystäväänsä. Ravintola Ale Pubissa Hiltunen oli vielä uhkaillut ampumisella ja poistunut sitten paikalta kotiinsa.

Kotona Hiltunen oli mennyt kotona perheen lukitulle asekaapille, jonka avaimet hän löysi. Hän käytti veriteossa kahta asekaapista löytynyttä kivääriä. Tekoaikaan Hiltunen oli poliisin mukaan yli promillen humalassa.

Sitten Eero Hiltunen palasi Uudenmaankadulle, kiipesi siellä sijaitsevan talon katolle ja ampui useita ihmisiä. 

Lukittujen ovien takana

Ravintolan sisällä Pasi yritti soittaa hätäkeskukseen, mutta numero oli varattuna. Ovet laitettiin ravintolan sisällä lukkoon.

– Istuimme kaikki ravintolassa seinän vierellä, ovimiehen haavan verenvuotoa tyrehdytettiin. Tunnelma oli epätietoinen ja pelokas, Virtanen kuvailee tilannetta.

Sini, Pasi, Valtteri ja yksi joukkueen pelaajista odottivat poliisien tuloa. Ensin Virtanen näki paloauton kääntyvän ravintolan ikkunoiden eteen.

– Paloauton valoja vasten näki, kuinka alkoi sataa. Kun ensimmäiset poliisit tulivat paikalle, pahin pelko alkoi hellittää. Siinä vaiheessa alkoi myös selvitä, että meidän pelaajaan Topi Koistiseen oli osunut todella pahasti. Pian keskusta täyttyi raskaasti varustautuneista poliiseista. Soitin myös vaimolle ja kerroin, että täällä oli ammuttu.

– Hyvin äkkiä pelko vaihtui todella suureksi huoleksi pelaajien puolesta. Ja suruksi.

Katolla ammuskelun jälkeen Eero Hiltunen oli poistunut Uudenmaankadulla sijaitsevan talon katolta ja mennyt nukkumaan metsikköön. Kun poliisi löysi hänet seuraavana aamuna, hän antautui.

Suru-uutinen: Yksi pelaaja oli kuollut

Lauantaiaamuna Virtanen kuuli musertavat uutiset: Yksi Hyvinkään Tahkon pelaaja oli kuollut ja kaksi loukkaantunut ampumisessa.

Kuollut pelaaja oli 19-vuotias Topi Koistinen, joka oli Pasin pojan Valtterin hyvä ystävä. Ammuskelussa oli saanut surmansa myös toinen sivullinen.

– Pelimatkoilla he istuivat aina vierekkäisillä penkeillä. Topi oli luonteeltaan täydellinen joukkuepelaaja, ei koskaan huonolla tuulella ja pidetty joukkuekavereiden keskuudessa.

Seuraavat viikot hämärän peitossa

Seuraavat kaksi viikkoa ovat Virtasen muistikuvissa osittain hämärän peitossa.

– Heti aamulla lähdin toisen pelinjohtajan kanssa katsomaan Töölön sairaalaan loukkaantuneita pelaajia. Vain muutama päivä tapahtumien jälkeen joukkueen piti jo päättää, jatketaanko pelikautta normaalisti vai lopetetaanko kausi kesken.

Kautta päätettiin jatkaa tapahtumista huolimatta.

– Neljä päivää tapahtumien jälkeen koko joukkue tapasi pukuhuoneessa. Pidin siellä ylivoimaisesti elämäni vaikeimman puheen.

– Pelinjohtajana otin ikään kuin koko joukkueen reppuselkääni. Olin itsekin tietysti hyvin surullinen, mutta joukkoa oli vietävä eteenpäin.

Viha, suru ja muistot

Ensimmäinen kotipeli pelattiin kaksi viikkoa pelikaverin kuoleman jälkeen. Sen päivän Virtanen muistaa loppuelämänsä.

– Se oli kyllä kova joukkue, joka kävi aikamoiset kokemukset läpi sinä kesänä.

Oikeudessa Eero Hiltunen tuomittiin elinkautiseen kahdesta murhasta, seitsemästä murhan yrityksestä ja 32 vaaran aiheuttamisesta. Pasi Virtanen oli yksi todistaja oikeudenkäynnissä.

– Aluksi olin todella vihainen ja katkera. Ajan myötä tunne on helpottanut. 

Virtasista on tullut ajan myötä Topin vanhempien ystäviä.

– Tietysti nämä asiat ovat edelleen mielessä, eivätkä ne sieltä poistu koskaan. Tunteita on ollut moneen suuntaan.

– Minusta tuntuu, että vaikka olen käsitellyt ampumisen tapahtumat, osa surusta on vieläkin käsittelemättä. Kun aikaa kuluu, suru muuttaa muotoaan. 

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja