Professori Anto Leikolalla on monta hauskaa tarinaa kerrottavanaan, mitä tulee hänen esi-isiinsä. Leikola sai kipinän sukututkimukseen omalta isältään, joka teki vanhoilla päivillään laajan selvityksen suvustaan.
– Isäni oli tyytyväinen, kun sai tietää asioita isoisästään.
– Isäni isoisä oli varsinaissuomalainen pappismies, ja selvisi että hän oli mennyt 1800-luvun alussa naimisiin vallesmannin lesken kanssa. Sitä ei tiedetä, miten tämä leski oli houkutellut isäni naimisiin, mutta ehkä hänellä oli rahaa. Tämä tapahtui 1820-luvun alussa, eli onhan siitä pitkä aika.
Vallesmannin leski oli kuitenkin ottanut ja häipynyt.
– Se näkyy kirkonkirjoissa, mutta ei tiedetä mistä syystä hän häipyi ja minne häipyi. Isäni löysi vihjeen, että nainen olisi ilmestynyt tyttärensä luokse Ahvenanmaalle.
Yö ja vuosi aikaa
Tuohon aikaan laillisen eron saaminen oli hankalaa mutta mahdollista.
– Tämmöisessä tapauksessa, kun yö ja vuosi on kulunut siitä, kun nainen on hävinnyt, voi saada laillisen eron.
Leikolan isän isoisä sai siis vihdoin eron karanneesta vaimostaan, mutta pappi kun oli, hän joutui vaihtamaan seurakuntaa.
– Luultavasti moni alkoi puhua siitä, että tuolta karkasi akka.
Mies joutui apupapiksi Lohjalle, jossa hän asui kirkon isännän huushollissa.
– Siellä oli sopivan ikäinen tytär, ja eihän siinä sitten muuta tarvittu. Suku jatkui siitä.
– En itse isoisääni tuntenut, hän kuoli neljä vuotta ennen syntymääni. Mutta tuskin hän oli isänsä seikkailuista kovinkaan perillä, naurahtaa Leikola.
