Sukututkimusta harrastava professori Anto Leikola neuvoo, kuinka sukututkimuksen teko kannattaa aloittaa. Suuren suvun tutkiminen voi olla työlästä.
– Kannattaa kerätä lisävoimia, sillä tuhatsivuista kirjaa ei kukaan yksin pysty tekemään, aloittaa professori Anto Leikola.
– Yksi hyvä tapa on se, että jututtaa lähimpiä sukulaisiaan, joilta voi saada lisää vinkkejä ja kysellä asioita. Tärkeää on tehdä muistiinpanot saman tien. Myöhemmin saattaa tulla virheitä, jos alkaa muistella, että miten se nyt olikaan, mitä minulle kerrottiin.
Leikola muistuttaa, että monilta sukulaisilta löytyy laatikoista vanhoja kirjoja ja papereita, joiden avulla voi päästä vauhtiin.
– Niistä saa hyviä vinkkejä, vaikka osa saattaakin olla vaikealukuista käsialaa.
Mitään vanhoja tekstejä ei Leikolan mukaan kannata heittää pois.
– Jos niitä ei halua itse säilyttää, aina jokin maakunta-arkisto ottaa niitä vastaan.
Mikrofilmi on paperia helpompi työväline
Kirkonkirjojen selaamiseen kannattaa varata hyvin aikaa sekä tarvittavat muistiinpanovälineet. Kirjoitettavaa voi olla paljon, vaikka hakisikin vain yhtä ihmistä.
– Kirkonkirjat olivat arkistoissa riesana, kun eiväthän vanhat paperit kestäneet selaamista. Nykyään ne ovat mikrofilmeillä, joten alkuperäisiä papereita ei tarvitse kaivella, Leikola neuvoo.
Myös internet tarjoaa hyviä lähtökohtia sukututkimuksen tekoon, jos toinen suvun jäsen on jo laittanut tietoja sähköiseen muotoon.
Sukututkimus on parisuhdetutkimusta
Vaikka moni saattaa haaveilla kaukaisten rikkaiden sukulaistensa löytämisestä, ei se suinkaan ole sukututkimuksen pääasia.
– Juuri kokonaisuuksien muodostaminen on mielenkiintoista. Parin jälkeläiset, ihmiset ja ihmisten väliset suhteet, mistä kukakin on tullut, ne ovat mielenkiintoisia asioita. Se, että löytyykös jotain oikein hienoa tai varakasta väkeä, on vähän taakse jäänyttä elämää.
– Tarinat, suppeatkin semmoiset, elävät usein kauan. Niitä kannattaa kysyä ja kuunnella.
Tutustu muihin tutkijoihin
Leikola kehottaa myös tutustumaan historian maistereihin ja muihin alaan perehtyneisiin henkilöihin. Suomessa on myös kaksi sukututkimukseen painottunutta seuraa. Suomen sukututkimusseura on tieteellisempi tutkijoiden yhdistys, ja Sukuseurojen keskusliitto toimittaa Sukuviesti-nimistä lehteä.
–Heillä on paljon ammattilaisia ja puoliammattilaisia, joiden puoleen voi kääntyä, ja jotka tekevät työkseen tutkimuksen suvusta kuin suvusta.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer
Sukututkija innostuu muutoksesta – sekavat parisuhteet tuovat sutinaa tutkimukseen