20 vuotta turkkilaisen miehen rinnalla viihtynyt Marjo kertoo, millaisia haasteita kahden kulttuurin liitosta kumpuaa ja mitkä käsitykset islamilaisesta maailmasta johtaisivat romukuoppaan.
Marjo ja Hairi avioituivat 1990-luvun alussa Turkissa ja asuivat 15 ensimmäistä aviovuotta Suomessa. Viisi vuotta sitten kaksikko asettui takaisin Hairin synnyinmaahan.
Pariskunnan keskinäinen kommunikaatio sujuu nykyään sekä suomeksi että turkiksi. Tilanne oli toinen suhteen alussa, kun ainoa yhteinen kieli oli englanti. Välillä oli vaikea ymmärtää, mitä vastapuoli oikeasti tarkoittaa.
Myös suomalainen keskustelukulttuuri tuli Turkin kasvatille yllätyksenä.
− Ihmiset eivät puhu Suomessa kenellekään mitään. Linja-autossa jos sanot jotain, sinua luullaan hulluksi. Turkissa taas tuntemattomat tulevat puhumaan. Ventovieras saattaa kysyä, että sinulla on kiva hame, mistä olet ostanut sen, Marjo kuvaa.
Pariskunta ei antanut alkuasetelman lannistaa. Sekä kielimuurit että kulttuurierot ylitettiin pala palalta.
− Jouduin selittämään, miksei voi tehdä noin, ja hän kyseli paljon minulta, miten täällä toimitaan. Totta kai se koettelee, mutta se vaatii joustamista molemmin puolin.
Erilaisia käsityksiä ja tapoja
Sittemmin Marjo ja Hairi ovat kuljettaneet Turkkiin mukanaan palasia Suomesta sekä mukautuneet osaltaan paikallisiin tapoihin. Marjo muistuttaa, ettei elämä ole missään maassa täydellistä.
Suomalaisen tuppisuukulttuurin vastapainoksi Marjo kaipaa pohjolasta systemaattisuutta ja ajankäyttöä. Turkkilainen liukuva aikakäsite käy välillä suomalaisella mentaliteetilla hermoon.
− Jos sanotaan yksi päivä, se on hyvin laaja käsite: tunti, kaksi, viikko, kaksi tai kuukausi, Marjo sanoo nauraen.
