1960-luvun kiivaina vuosina suosikkiartistit tahkosivat levyjä ja keikkoja liukuhihnalta. Laulaja Rauni Pekkala uppoutuu Studio55.fissä kultaisen vuosikymmenen muistoihin.
Moni 1960-luvun suosikkiartisti nousi pinnalle "takavuosien Idolsin", iskelmälaulukilpailun kautta. Näin kävi myös 17-vuotiaalle pieksämäkeläiselle koulutytölle Rauni Pekkalalle.
Pekkala sijoittui vuoden 1960 mittelössä toiseksi Pirkko Mannolan levyttämällä kappaleella Viisi viimeistä minuuttia.
− Jostain syystä minut pyydettiin voittajan sijasta Helsinkiin koelauluun. Se oli onneni. Olin juuri päässyt keskikoulusta ja haaveilin laulajanurasta, Pekkala kertoo.
Helsingin päässä nuoren naisen laulunlahjat poikivat ykkössijan naisten sarjassa. Pekkala ehti hädin tuskin täysi-ikäistyä, kun levytysstudion ovet aukesivat.
Kiivaat vuodet mikrofonin varressa
Laulajatar jätti Pieksämäen taakseen ja muutti Helsinkiin isosiskonsa luokse. Ura lähti rivakasti käyntiin, kaikki oli hauskaa ja jännittävää.
Pekkala laskee levyttäneensä tiiviiseen tahtiin noin 66 kappaletta, lähes kaikki 1960-luvun puoliväliin mennessä.
− Kappaleita tuli tehtyä kolmekin päivässä. Ei niitä harjoiteltu, eikä meiltä kysytty, mitä haluatte laulaa. Muutama levy olisi saanut jäädä tekemättä, se on kaduttanut vähän jälkeenpäin. Mutta silloin vain tehtiin, Pekkala toteaa.
Levynteon ohella laulajilla riitti kysyntää aina tanssilavoja ja televisiota myöten. Myös Pekkala kiersi ahkerasti Suomea muun muassa Herbert Katzin orkesterin naissolistina. Laulajatar oli ainoa nainen neljän viiden kaverin joukossa.
− Kiersimme vanhalla letukalla, soittokamat katolla, koko bändi useimmiten samassa autossa. Herbert oli hyvin isällinen. Jos pojat rupesivat juttelemaan levottomia, hän keskeytti, että autossa on nainen, Pekkala muistelee nauraen.
