Kuka pelkää pimeää (In the Cut)

Frannie (Ryan) on newyorkilainen kirjallisuudenopettaja, jonka ihmis- ja varsinkin miessuhteet ovat pinnallisia ja jonka ainoa läheinen kontakti on sisarpuoli Pauline (Jennifer Jason Leigh). Molemmat etsivät rakkautta, mutta varsin omituisin keinoin, ja harmaaseen elämään ilmaantuu kiihottavia myrskypilviä kun Frannien puutarhasta löydetään naisen pää. Raakaa paloittelusurmaa tutkii kovapintainen kyttä Malloy (Mark Ruffalo), jonka kanssa Frannie aloittaa seksisuhteen. Vaikka sekä murhatutkimus että avoimesti seksistinen Malloy muuttuvat yhä epäilyttävämmiksi, kokemuksia janoava nainen uhmaa vaaraa.

Elokuvan nimisuomennos liittyy runonpätkään, jonka Frannie lukee metrossa: "Olin kuin sokea, joka ei osaa pelätä pimeää". Juuri sellainen Franniestakin on tullut. Mikään ei oikein tunnu miltään, ei ennen kuin viimeisillä äärirajoilla. Frannien ja hänen nymfomaani-sisarensa extreme-laji on seksuaalinen hurjastelu. Hyvän panon toivossa he hakeutuvat jopa kuolemanvaaraan ja naureskelevat omille perversioilleen. Heidän periurbaanissa, illuusiottomassa maailmassaan mikään ei ole "totta" tai "valhetta", se on vain "ironiaa". Karun ironiseen valoon joutuu myös Doris Dayn tutuksi tekemä ikivihreä Que sera sera -rallatus, joka aloittaa ja päättää elokuvan. Eivätpä osaa äiti tai ope tietää, mitä pikkutytöistä nykyisin kehkeytyy!

Mooren ja Campionin esittelemä maailma onkin varsin synkkä. Se esittää suurkaupungin yksinäisyyden, perversioiden ja spontaanin väkivallan tyyssijana, jonka loassa varsinkin yksinäinen nainen on vailla toivoa. Elokuvan mieshahmot osoittautuvat kaikki himokkaiksi paskiaisiksi, ja kaduilla leijuu avoin naisviha. Kuitenkaan käsikirjoitus ei saarnaa tai sorru mustavalkoiseen miesmäiskintään, sillä sen naiset ovat oikeastaan yhtä kylmiä, vastenmielisiä ja hukassa. Mahdollisiin syihin vain vihjaillaan.

Jane Campion on onnistunut luomaan harvinaisen ristiriitaisen, yhtaikaa kylmän ja koskettavan, raa'an ja seksikkään elokuvan. Virginia Woolf - ja muilla kirjallisilla viitteillä leikittelevä Kuka pelkää pimeää on (muun muassa) radikaali tutkielma seksuaalisuudesta, ihmisten välisistä monimutkaisista vuorovaikutuksista ja sukupuolirooleihin liittyvistä usein varsin perversseistä jännitteistä. Se pakottaa katsojan tarkastelemaan omia rajojaan ja rajoituksiaan, moraaliaan ja kaksinaismoraaliaan. Jos tätä elokuvaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi häiritsevä. Ehdottomasti sanan parhaassa merkityksessä.

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film