USA 2003. Ohjaus: Jane Campion. Käsikirjoitus: Susanna Moore ja Jane Campion, Susanna Mooren romaanin pohjalta. Tuotanto: Laurie Parker, Nicole Kidman. Kuvaus: Dion Beebe. Leikkaus: Alexandre de Franceschi. Pääosissa: Meg Ryan, Jennifer Jason Leigh, Mark Ruffalo, Nick Damici, Sharrief Pugh, Kevin Bacon. Kesto: 119 min.

Yleensä määritelmään "naisten elokuva" liitetään pehmeitä perhearvoja, lämmintä yhteiseloa ja paljon dialogia. Vain viimeksi mainittu pätee Jane Campionin outoon ja salakavalasti viiltävään trilleriin Kuka pelkää pimeää. Kuitenkin se on vahvasti naisten elokuva, myös ihan konkreettisesti: tekijätiimi koostuu lähestulkoon pelkästään naisista. Käsikirjoituksen on yhdessä Campionin kanssa tehnyt Susanna Moore, jonka romaaniin elokuva perustuu. Tuottajana on toiminut mm. Nicole Kidman, jonka alun perin piti myös näytellä pääosaa.
Tutkiskeltuaan naiseuden ulottuvuuksia mm. kieroutuneessa sisarussuhteessa (Sweetie 1989), mielisairaalaan lukitun kirjailijattaren elämässä (Enkelin kosketus 1990), Henry Jamesin epookissa (Naisen muotokuva 1996) ja lahkoon hurahtaneen tytön näkökulmasta (Holy Smoke! 1999) uusseelantilainen Campion tekee nyt ehkä tähän asti rohkeimman siirtonsa. Ja kuten rohkeille naisten elokuville usein käy, myös tämän ovat mieskriitikot maailmalla pitkälti väärinymmärtäneet.
Nuivissa arvioissa päällimmäiseksi on noussut taivastelu Meg Ryanin pelottomista alastonkohtauksista: vihdoinkin näemme naapurintytön tissit ja pyllyn! Toki eroottinen elokuva on komedienne-Ryanille tervetullut irtiotto, mutta so what? Trillerinä Campionin teos on nähty epäuskottavana ja kliseisenä, vaikka se lajitietoisesti nimenomaan pelailee kliseillä. Pointti on jossain aivan muualla.
Kiinnostavinta tässä trillerissä on, että se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole trilleri. Elokuvan olennainen jännitys ei liity siihen kuka tappoi ja kenet tai edes siihen, kuka kuolee seuraavaksi. Päähenkilöt kun ovat tavallaan jo elävänä kuolleita: he hapuilevat läpi arjen kuin unessa ja niin vähäisen elämänhalun varassa, etteivät oikein edes osaa pelätä kuolemaa. Jännite liittyykin pikemmin siihen, mikä saa ihmisen havahtumaan takaisin elämään. Vai saako mikään.