Kouvolan toukokuinen perjantai-ilta muuttui lauantain vastaiseksi yöksi ja tarjoili normaalin erätaukohaahuilun sijaan ainutlaatuisia näkymiä SM-liigan finaalisarjan lomassa, MTV Urheilun Jere Hultin kirjoittaa.
Lue myös: 129.54! Tappara vei SM-liigahistorian pisimmän finaalin keskiyön jälkeen
Tätä tekstiä viimeistellessäni kello on 2.02. On lauantai 9. toukokuuta. Istun autossa apukuskin paikalla. Olemme jurnuttaneet vajaan tunnin takaisin kohti Helsinkiä.
Ei tämän duunipäivän aikataulun näin pitänyt mennä. Urheilussa se on kuitenkin mahdollista.
Tappara haki KooKoosta finaaliryöstön ja tasasi otteluvoitot 2–2:een. Matsi alkoi eilen ja päättyi tänään. Kuuden tunnin setit.
Normaalisti kiekkopelin ajallisesta etenemisestä ei herää minkäänlaisia ajatuksia. Puoli seiskalta aloitetaan, runkosarjassa ysiltä on valmista.
SM-liigahistorian pisimmästä finaaliottelusta mieleeni jäi kuitenkin erityisesti yksi tutkimusmatka, jonka suoritin kuudennella erätauolla. Taukosummeri oli juuri soinut, ja kello olisi parin minuutin päästä kaksitoista.
Tuli fiilis, että näin ensimmäistä kertaa keskiyöllä SM-liigamatsissa ollessani, voisin havaita jotain normaalisti poikkeavaa, jos katselisin hieman.
Kello on tarkalleen 0.07.
Astelen Kouvolan jäähallia ympäröivää juoksurataa pitkin. Hetken radan kaaressa käyskenneltyäni näky alkaa ensin huvittaa. Ensin vasemmalla ehkä nelikymppinen Tappara-fani seisoo ja nojaa seinään silmät kiinni. Uuvuttaa.
Kun vain metrien päässä näen noin kuusivuotiaan KooKoo-paitaisen tytön täydessä unessa, oletettavasti äitinsä sylissä, alkaa tunnelma tuoda mieleen jonkinlaisen lentokenttäjumin tai vastaavan. Kuvittelen, että tällaista on varmaan silloin, kun perhelomakone Kreetalle myöhästyy tunneilla, ja sitten joudutaan odottamaan.