Kun tavallinen suomalainen tai yritys joutuu esimerkiksi sähköpostihuijauksen tai valelaskutuksen uhriksi, rahat päätyvät ensin muulille.
Muuli on henkilö tai yritys, jolle maksetaan siitä, että tämä siirtää rahat eteenpäin rikolliselle. Rikollinen hyötyy järjestelystä niin, että poliisi ei pysty jäljittämään varsinaista huijaria.
– Muulitoiminta liittyy internetissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan petostehtailuun, sanoo rikoskomisario Heikki Majamaa keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksesta.
– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rikollinen toimija hankkii rahaa esimerkiksi nettipetoksilla. Jotta hän saa rahan uhrilta itselleen, siihen tarvitaan väliin toimija, joka pesee rahan puhtaaksi, Majamaa jatkaa.
KRP ja Europol julkistivat tiistaina tietoja viime viikolla tekemästään Euroopan laajuisesta EMMA3-suuroperaatiosta, jossa tehtiin 159 pidätystä ja tunnistettiin 766 rahamuulia. Operaation aikana tunnistetttiin yli 1 700 rahamuulien tekemää varainsiirtoa, joiden yhteenlaskettu arvo oli 31 miljoonaa euroa.
KRP:n tilastojen mukaan Suomesta ulkomaille on lähetetty tänä vuonna jo noin 3,6 miljoonaa euroa huijauksilla saatua rahaa. Majamaa kuitenkin arvioi, että todellinen uhrien rikollisille lähettämä summa voi olla jopa 10–20 miljoonaa euroa vuodessa.
– Tapausten kirjaaminen on vaihtelevaa. Tässä poimittiin sellaiset tapaukset, joissa oli Europolin kriteerit täyttävät tiedot. Kriteerinä oli myös, että löytyi ulkomainen tilinumero, johon rahat oli lähetetty, Majamaa kertoo.
KRP on tunnistanut myös Suomessa toimivia muuleja.
Yhä useammin tilisiirrolla
Rahat siirretään yhä useammin tilisiirrolla, kun ennen käytettiin esimerkiksi valuutansiirtopalveluita. Nordea-yrityspankin riskienhallintajohtaja Sakari Wuolijoki kertoo, että ilmiö on pankkitoiminnassa jo valitettavan tuttu.
– Meidän karkea arviomme on, että huijaustoiminta on kaksinkertaistunut viime vuodesta. Tänä vuonna huijauslaskuja on pysäytetty reilut sata, yhteensä noin miljoonan euron arvosta. Maksuja pysäytetään joka päivä, Wuolijoki sanoo.
Huijauksia on monenlaisia. Kyseessä voi olla ulkomaalainen, somessa tavattu morsian tai sulhanen, joka tarvitsee rahaa eri syistä tai vaikkapa perinteinen valelaskuhuijaus. Yrityksiin lähetetään esimerkiksi liikekumppaniyrityksen nimissä viestejä, että tilinumero, jonne ostot maksetaan, on muuttunut. Toimitusjohtajahuijauksessa taas lähetetään yrityksen talousosastolle toimitusjohtajan nimissä viesti, jossa pyydetään siirtämään rahaa "sopimuskumppanille".
Pankkien automatiikka puuttuu huijauksiin
Esimerkiksi Nordea on kehittänyt jo vuosia automatiikkaansa, jossa tietokoneohjelman algoritmi havaitsee osan huijauksista automaattisesti.
– Voi olla, että automatiikkamme havaitsee asiakkaalle epätyypillistä pankkiliikennettä sen takia, että lähetetään epätyypillisiä summia tai vastaanottaja on epätyypillinen. On myös tunnistettuja muulitilejä, joihin tehtävistä tilisiirroista automatiikka hälyttää, Nordean Wuolijoki sanoo.
Epätyypillisen pankkitapahtuman jälkeen pankki ottaa yhteyttä asiakkaaseen ja kysyy, haluaako asiakas todella tehdä tilisiirron. Pankki myös tekee tarvittaessa huijauksista ilmoituksen poliisille. Jos rahat ovat jo ulkomailla, usein tilanteeseen on enää mahdotonta puuttua.
– Kaikkea ei pystytä torjumaan. Vaikka tilisiirrosta jää jälki, lopulta raha voi päätyä sellaiseen maahan, joissa pankkisääntely tai viranomaisyhteistyö estää selvittelyn.
Wuolijoen mukaan muulitili voi olla Euroopassa senkin takia, että ihmiset maksavat eurooppalaiselle tilille helpommin kuin jos pyydettäisiin maksamaan eksoottisempaan maahan.
– Usein rahat päätyvät nopeasti välikäsien kautta esimerkiksi Aasiaan, Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Viranomaisten on lähes mahdotonta pysyä perässä.
Tilin maan tunnistaa IBAN-tilinumeron alussa olevasta maalyhenteestä, joka on Suomessa FI, Wuolijoki opastaa.