Teknologiaopetuksen rinnalle on kouluissa nousemassa kriittinen teknologiasuunnittelu, jonka tarkoituksena on kertoa koululaisille teknologia-alan mahdollisuuksista, kertoo tietojärjestelmätieteiden professori Netta Iivari Oulun yliopistosta.
Oulun yliopistossa on meneillään teknologiasuunnittelua tukeva tutkimus, joka on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Make A Difference -hanketta.
Hankkeen tarkoituksena on muun muassa opettaa lapsille kriittistä teknologiasuunnittelua. Iivari kertoo, että kriittisessä teknologiasuunnittelussa pyritään tarttumaan merkityksellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
– Olemme lähteneet miettimään, miten digiteknologia voisi auttaa ongelman ratkaisemisessa, Iivari kertoo.
Lapsille halutaan Iivarin mukaan tehdä näkyväksi, että designia ja teknologiaa voi tehdä kuka vain.
Iivari kertoo, että hankkeen kannalta ongelmat voivat olla monenlaisia. Muun muassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä ilmastonmuutos ovat olleet käsiteltyjä aiheita.
Teknologia linkittyy moniin kouluaineisiin
Teknologiavärkkäilyä on kouluissa ollut jo jonkin aikaa. Teknologiavärkkäily tarkoittaa teknologian rakentelua, itse tekemistä sekä digitaalista pienvalmistusta.
Iivari kertoo, että kouluihinkin on jo rakennettu värkkäilytiloja, joissa teknologiaa voi kokeilla ja rakentaa erilaisin keinoin. Lisäksi värkkäilyä voi kokeilla yliopistojen Fab Labeissa, jotka ovat digitaalisen valmistuksen oppimisympäristöjä. Fab Labeja on Iivarin mukaan monissa yliopistoissa.
Kouluissa värkkäily voidaan liittää moniin oppiaineisiin. Käsityötuntien lisäksi muun muassa taideaineet, matematiikka ja teknologiakasvatus kytkeytyvät värkkäilyyn.
– Ajatuksena on muun muassa tehdä lapsille näkyväksi, kuinka tavalliset ihmisetkin voivat vaikka 3D-tulostimen avulla tehdä monenlaisia asioita.
Iivari kertoo, että lapset ja nuoret ovat tykänneet värkkäilyn tuomasta vaihtelusta opetuksessa.
– Esimerkiksi äidinkielen tunneilla on suunniteltu pelejä muun muassa Kalevala-tarinoista.
Värkkäily kiusaamista vastaan
Iivari kertoo, että hankkeen projekteja on ollut muun muassa useammassa Oulun koulussa. Projektit ovat useamman kuukauden mittaisia. Koulukiusaaminen nousi projektien aiheeksi yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa. Kolme koulua on saanut projektit päätökseen.
Aluksi projekteissa pohditaan, miten aihe näyttäytyy lasten ja muiden ihmisten elämässä. Toisaalta pohditaan myös sitä, mitä kaikkea teknologia mahdollistaa lasten elämässä, Iivari kertoo.
Aiheeseen tutustumisen jälkeen visioidaan, millainen parempi maailma olisi esimerkiksi ilman kiusaamista, ja miten teknologia voisi olla sitä edistämässä. Iivari kertoo, että visioinnin ja suunnittelun apuna käytetään muun muassa sarjakuvatyyppisiä kuvailuja tulevaisuuden maailmasta. Suunnitelmia tarkastellaan Iivarin mukaan myös kriittisesti, mikäli ratkaisuissa olisi jotain sellaista, mitä pitäisi vielä pohtia lisää.
Iivari kertoo, että koulukiusaamisen torjumiseksi lapset kehittelivät esimerkiksi erilaisia mobiilisovelluksia, robotteihin liittyviä ratkaisuja sekä sensoriteknologiaa siihen, kuinka kiusaamista voidaan havaita.
Muun muassa Jäälin koululla kuudesluokkalaiset kehittivät ja arvioivat keinoja, joissa digiteknologia olisi apuna kiusaamisen vähentämiseksi.
– Tässä tapauksessa lapset rakensivat erilaisten prototyyppien avulla näytelmän, joka demonstroi, miten ratkaisu tulevaisuudessa toimisi, Iivari kertoo.
Iivari kertoo, että lasten ideoita on esitetty myös yritysedustajille, vaikka hankkeen tarkoituksena ei olekaan tarkoituksena toteuttaa käytännön sovelluksia.
– Ei ole poissuljettua, että joku alkaisi kehittää ideoita eteenpäin.
Lue myös: Kyselytutkimus: Nettikiusaaminen yleistyy ja raaistuu – ”Pahimmillaan kiusaaminen johtaa masennukseen ja hurjiinkin tekoikin”
Lapsia ja nuoria kannustetaan teknologia-alalle
Iivari toivoo, että teknologia-alalle olisi enemmän hakijoita. Hän kertoo, että hankkeessa on pohdittu muun muassa sitä, miten tyttöjä saataisiin kiinnostumaan teknologian opinnoista.
– Alalla on paljon ennakkoluuloihin liittyviä ongelmia. Haluamatta tai tiedostamatta yhteiskunnassa viestitään, että teknologia-ala olisi sopivampi tietyntyyppisille ihmisille, Iivari sanoo.
Hän painottaa, että teknologia-ala on moninainen, ja erityyppistä osaamista liiketoiminnasta, ihmisten ymmärtämisestä ja taiteellisuudesta tarvitaan alalle.
Lisäksi Iivari arvelee, että nuoret eivät miellä teknologia-alaa merkitykselliseksi. Hankkeessa onkin korostettu myös sitä, että teknologian avulla voi työskennellä itselle tärkeiden asioiden puolesta.
– Nykynuoret ovat valveutuneita ja kiinnostuneita vaikuttamaan yhteiskuntaan. Haluamme tehdä näkyväksi, että teknologiallakin voi vaikuttaa.
Iivari muistuttaa, että muun muassa terveydenhuollon teknologian kehityksessä pääsee tekemään asioita, joilla on suurta merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.
Kouluista on tullut hyvää palautetta
Vaikka hankeen tutkimusanalyysit vaikutuksista nuoriin ovat vielä kesken, tullut palaute on Iivarin mukaan ollut myönteistä, eikä yhteistyökouluja ole ollut vaikea löytää. Muun muassa Oulussa projektiluokkien kautta myös muita luokkia on kutsuttu yhdessä pohtimaan ratkaisuja koulukiusaamisongelmaan.
– Opettajien puolelta on tullut hyvin positiivista palautetta, he ovat olleet kiinnostuneita jatkosta. Lapset ja nuoretkin ovat tykänneet projektien tuomasta erilaisuudesta, Iivari sanoo.
Projektit on Iivarin mukaan koettu kiinnostaviksi, vaikka lapsi tai nuori ei muuten olisikaan teknologiapuolesta kovin kiinnostunut. Kouluissa on koettu, että lasten kanssa on hyödyllistä työstää projekteja ja pohtia yhteiskunnallisia aiheita.
Iivari toivoo, että kriittinen teknologiasuunnittelu ja värkkäily näkyisi tulevaisuudessa enemmänkin kouluissa sekä vapaa-ajan toiminnassa.