Koulukiusaaja sivalsi ilkeästi isänsä menettänyttä poikaa: "Hän tulee aina muistamaan nelosluokkansa vuotena, jona luokkatoveri tahallaan satutti häntä..."

Koulukiusaaja vitsaili lapsen kuolleesta isästä julmalla tavalla. Nyt kiusatuksi joutuneen pojan äiti toivoisi vanhempien opettavan lapsilleen, että on olemassa asioita, joista kiusaaminen on yksinkertaisesti liian julmaa.

Vuonna 2018 Jodi Meltzer Darterin poika menetti isänsä ja Jodi rakastettunsa. Käsittämätöntä kyllä, myöhemmin lapsi joutui koulukiusatuksi, koska hänen isänsä on kuollut.

"Ai niin, eihän sinulla ole isää...."

Kaikki alkoi koulussa. Lapsi oli musiikkitunnilla kysynyt, kenen nauhuri on pöydällä ilman omistajaa. Eräs lapsi oli vastannut: "Sen täytyy olla isäsi nauhuri. Ai niin, unohdin. Eihän sinulla ole isää".

–  Poikani nielaisi, pidätteli kyyneliä ja yritti rauhoittaa itseään. Tämä oksettava kommentti satutti syvästi, mutta hän ei halunnut antaa tälle toiselle oppilaalle sitä iloa, että itkisi. Muut lapset ympärillä seisoivat järkyttyneessä hiljaisuudessa ja yksi sanoi: "Tuo oli todella ilkeää". Poikani sanoi (kiusaajalle) "Ihan oikeasti?" ja käveli pois alakuloisena, Jodi kuvailee Scary Mommy -sivustolla.

Poika sulki tapahtuneen sisäänsä

Jodi huomauttaa, että vain muutamalla ilkeällä sanalla kiusaaja painoi pysyvän merkin hänen poikansa elämään. Isättömänä elämisen lisäksi lapsi joutuu nyt tuntemaan kipua ja nöyryytystä.

Yleensä Jodin poika on iloinen ja kertoo äidilleen päivästään innokkaasti. Kiusaajan kommentin jälkeen hän saapui kotiin apeana. Lapsi ei kuitenkaan suostunut kertomaan, mikä on hätänä, eikä paljastanut asiaa edes suruterapeutilleen.

"En usko, että olen itkenyt niin kovasti sitten oman äitini hautajaisten"

Jodi sai lopulta tietää tapahtuneesta pojan luokkatoverin äidiltä, jolle järkyttynyt luokkatoveri oli kertonut tapahtuneesta.

– En usko, että olen itkenyt niin kovasti sitten oman äitini hautajaisten. Onnekkaan sattuman kautta paras ystäväni soitti minulle sen jälkeen, kun sain tietää tapahtuneesta, mutta olin lohduton. Sain tuskin sanoja suustani, Jodi kuvaa.

– En voi edes kuvitella, miten murtunut rakas poikani oli noiden muutamien sanojen vuoksi, vaikka poika yrittääkin esittää urheaa. Hän tulee aina muistamaan nelosluokkansa sinä vuotena, jona luokkatoveri tahallisesti, pahantahtoisesti ja julkisesti satutti häntä, koska hänen isänsä on kuollut.

"Se avaa haavan, joka ei koskaan sulkeudu"

Jodi toivoisi vanhempien opettavan lapsilleen, että osa loukkauksista on liian julmia sanottaviksi. Kenenkään kuolleista vanhemmista ei pitäisi tehdä pilkan aihetta.

– Se avaa haavan, joka ei koskaan sulkeudu, koska suru on osa häntä. Ja poikani on surrut vain vähän yli vuoden, Jodi sanoo.

Jodi huomauttaa, ettei hänen lapsensa ole ainoa vanhempansa menettänyt. Lapsi yrittää parhaansa, mutta muiden vastuulla on opettaa kiltteyttä, empatiaa ja palkita ne, jotka paljastavat kiusaamisen.

– Opettakaa lapsenne sanomaan jotakin, jos he kuulevat toista lasta kiusattavan. Jos poikani ystävä ei olisi ollut rohkea, minulla ei ole aavistustakaan siitä, olisiko asia koskaan tullut esiin. Poikani pelkäsi, että "sekoan", jos hän kertoo minulle, koska rakastan häntä niin paljon. Hän oli oikeassa.

Lue myös:

    Uusimmat