Mainos

Kommentti: Vallanvaihto lähestyy Saksassa – Aurinkokuningas Macronin EU-aloitteeseen ei vastaa Merkel vaan seuraaja Kramp-Karrenbauer

Berliinin kanslerinviraston ensimmäine reaktio Ranskan presidentin EU-ehdotuksiin oli taas kerran silmiinpistävän loiva. Saksan kristillisdemokraatteja (CDU) viime joulusta lähtien johtanut Annegret Kramp-Karrenbauer korjasi tilanteen tömäkästi. Oletettavasti Merkelin siunauksella – lähestyvän vallanvaihdon nimissä.

Kramp-Karrenbauer, tai tuttavallisemmin AKK, julkaisi vastauksensa Macronille Welt am Sonntagissa. Saksalaiset saivat lukea Elysée-palatsin isännän ”kirjeen eurooppalaisille” päivälehti Die Weltistä 5. maaliskuuta.

AKK:n veto on jännittävä.

Varsinkin, kun samaan aikaan Merkelin suuressa koalitiossa mukana olevat sosiaalidemokraatit (SPD) reagoivat hermostuneesti huhuihin kanslerin vaihtamisesta kesken vaalikauden.

Ja kun päälle päätteeksi vielä CDU:n vaikutusvaltaiset osavaltiopääministerit kiirehtivät pontevasti kiistämään kanslerispekulaatiot.

Tähän pätee vanha sääntö: jos jotain ei ole, sitä ei tarvitse kuorossa kiistää.

Näyttävä hyppäys suuriin saappaisiin

AKK:n vastaus Macronin EU-aloitteisiin on näyttävä hyppäys Merkelin suuriin saappaisiin. Ainakin hetkeksi.

Juuri EU-asiat ovat olleet Saksaa 14 vuotta hallinneen kestokanslerin yksinoikeus. Enemmän ja vähemmän. Sekä omassa puolueessa että hallituksessa.

Oletus oli, että nimenomaan niihin Merkel keskittyy jätetettyään puoluejohtajan tehtävät.

Nyt seuraaja kiilaa ohi hyvin punnituilla ja todennäköisesti myönteistä vastakaikua herättävillä ehdotuksilla.

Macron saa Saksasta käytännössä ensimmäisen yksityiskohtaisen ja terävän vastauksen syksyllä pitämäänsä puheeseen ja viime viikon kovaa kalapaliikkia herättäneeseen kirjeeseen.

Pyyhe on lentämässä kehään

Tästä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Merkel valmistautuu heittämään pyyhkeen kehään.

Se tapahtuu todennäköisesti kuluvan vuoden loppupuolella, kun Berliinin suuri koalitio tekee välitilinpäätöksen.

Se voi johtaa Saksan hallituksen hajoamiseen, jos SPD ei suostu valitsemaan AKK:ta kansleriksi. Mutta se ei johda välttämättä.

Muun Euroopan kannalta AKK:n vedon tekee jännittäväksi myös itse sisältö.

Nuotteja ei piirrä yksin Pariisi

Mahdollinen tuleva kansleri haluaa selvästi, että Pariisin ja Berliinin akseli toimii. Mutta samalla AKK alleviivaa, että nuotteja ei piirretä eikä tahtipuikkoa heiluteta pelkästään Pariisissa.

Monissa EU-pääkaupungeissa huokaistaan helpotuksesta. Todennäköisesti myös Helsingissä.

AKK:n tekee selväksi, että myös Berliini haluaa kaikin keinoin vahvistaa Euroopan unionia.

Uusien virastojen perustaminen Brysseliin, velkojen muuttaminen yhteisiksi ilman jäsenmaiden merkittävää omavastuuta ja sosiaalijärjestelmien sekä minimipalkan eurooppalaistaminen ovat kuitenkin CDU:n puheenjohtajan mukaan vääriä keinoja.

Juuri näiden puolesta Macron puhui. Ja juuri ne aiheuttivat monissa jäsenmaissa voimakasta kammiovärinää.

Kompromissihakuisempi kuin aurinkokuningas

Ulkomaalaispolitiikassa ja vapaan liikkuvuuden takaavan Schengenin sopimuksen uudistamisessa AKK on kompromissihakuisempi kuin Pariisin aurinkokuningas.

Saksan suurimman puolueen johtaja korostaa Macronin tapaan yhteisen rajavalvonnan merkitystä ja yhteistä taakanjakoa, mutta ei ole potkimassa pois niitä, jotka eivät suostu mahtimaiden laatimaan jakomalliin.

AKK:n mielestä jokainen voi itse valita mitä osaa taakasta painottaa.

Tämä on selkeä kädenojennus kohti Itä-Eurooppaa. Merkelin perintöprinsessa korostaa muutenkin, että entisen rautaesiripun itäpuolen ongelmia ja näkemyksiä pitää jatkossa kuunnella herkemmällä korvalla.

Populistivitsa heiluu

Ja yllätys yllätys: AKK ei kaihda EU-vaalikarjan paimentamista populistivitsalla.

Hänen mielestään EU-parlamentin työ pitää keskittää Brysseliin eli rahaa nielevä ravaaminen Strasbourgin ja Brysselin välillä pitää lopettaa. EU-rälssin muhkeat tulot AKK panisi verolle.

Sekä turvallisuus- että ympäristöpolitiikassa AKK valitsee saman raiteen kuin Macron.

Hän korostaa, että Eurooppa tarvitsee oman turvallisuusneuvoston, johon myös Britannia kuuluisi brexitistä huolimatta. Tämäkin kuuluu niihin aloitteisiin, joita Helsingissä on helppo tukea.

Macronin kärsivällisyys tuotti tulosta

Toukokuun EU-vaaleihin valmistautuville EU:n puolustajille Berliinin ”herätys” on hyvä uutinen. Kunnia siitä kuuluu kiistatta Macronille, joka on kärsivällisesti mutta päättäväisesti jaksanut puhua unionin vahvistamisen puolesta.

Ranskan presidentin aloitteet ovat olleet monille liian ranskalaisia. Merkelin seuraaja taas pysyy monelta osin liian tiukasti Merkelin kaivamissa juoksuhaudoissa.

Se linja, jolla euroopalaisia arvoja, vapautta ja demokratiaa sekä koko unionia uhkaava populistivyörytys pystytään tehokkaasti torjumaan, pitää löytää pompöösiin ranskalaisuuden ja merkeliläisten juoksuhautojen väliltä.

Toivoa sopii, että Suomi saa huhtikuun vaalien jälkeen hallituksen, joka osallistuu tähän savottaan väkevästi.  

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja