Tony Halmeen entisen puolison elämästä kertova kirja tarjoaa vahvaa vertaistukea avioliittohelvetissä eläville.
Edesmenneestä kansanedustaja Tony Halmeesta on ehditty kirjoittaa monia rivejä vielä pitkään kuoleman jälkeenkin. Avointa tiliä elämästään kirjojen ja lukuisten haastatteluiden muodossa tehneen Halmeen avioliiton kulisseja raotetaan Otavan kustantamassa uutuuskirjassa Viikingin varjossa.
Tony Halmeen entisen vaimon Katjan haastatteluihin ja kirjailija Paula Salomaan analyyseihin perustuva kirja vie lukijansa vuoristoratamaiseen seikkailuun alkaen satumaisista Las Vegas -häistä ja päätyen hirvittäviin kirvesjahteihin Helsingin-kodissa.
"Kuten muutkin rakkautta janoavat ihmiset, myös Tony tavoitteli elinikäistä liittoa Katjansa rinnalla. Mutta kun tuo tavoite ei näyttänyt toteutuvan, hän teki kenties kohtalokkaimman virheensä: kohdisti syyttävän sormensa suoraan vaimoonsa, josta tuli lopulta hänen tunneroiskeidensa pysyvä maalitaulu."
Ylenpalttiset huomionosoitukset vaihtuivat pian julmaan arvosteluun Katjan ulkonäöstä ja rahattomuudesta. Mikään vaatimus ei ole liikaa, ja pian Katja huomaakin keskeyttävänsä koulupäivänsä hakeakseen nippusiteitä miehelleen.
Nuori raahelaisnainen alkaa ottaa miehensä sanat totena ja uskoo päätyvänsä katuojaan ilman häntä. Avioliitto jatkuu aina vuoteen 2005 hurjine käänteineen, ja Katja lepyttelee yhä useammin lepyttelevänsä tulistunutta Viikinkiä tottelemalla ja alistumalla tämän tahtoon.
Vertaistukea saman kokeneille
Katjan tunteet kirjan sivuilla ovat käsin kosketeltavia. Lukijana on helppo olla kaltoin kohdellun Katjan puolella. Kädet puristautuvat nyrkkiin kuin huomaamatta ja mieleen hiipii painokelvottomia ajatuksia.
"Tony toi mieleensä tallentuneen menneisyyden miltei sellaisenaan osaksi aikuiselämäänsä. Järjen tasolla hän halusi auttaa ahdingossa eläviä lapsia ja suojella pyhäksi väittämiään naisia, mutta omassa parisuhteessaan hän toisti tiedostamattaan menneisyyttään. Hän tarjosi Katjalle samantyyppisen elinympäristön ja tunneilmaston, josta hän itse kärsi lapsuudessaan."
Tekee mieli huutaa, että ei, älä mene takaisin! Lähde pois! Usko jo, ei se muutu paremmaksi!
Juuri siksi herää kysymys: miksi suhde jatkui niin pitkään? Katja toteaakin kirjassa, alistamisesta oli tullut niin arkista, että sitä alkoi pitää normaalina.
Aiemmin narsismista kirjoja julkaisseen Paula Salomaan ääni ja tulkinnat nousevat suurempaan osaan kirjan loppupuolella. Analyysit tarjoavat selityksiä Halmeen räikeän ristiriitaiselle käytökselle, ja hänen käyttäytymistään on helpompi ymmärtää traagiseen lapsuuteen peilattaessa.
Mietin kuitenkin, miten analyyseihin tulisi suhtautua, kun niiden kohde on maannut jo viisi vuotta mullan alla? Täytenä totuutena niitä ei kannata pitää, vaikka vinha perä niissä lieneekin.
"Uskon, että jokainen, jolla on omassa suhteessaan vastaavanlaisia ongelmia kuin minulla oli liitossani Tonyn kanssa, voi samastua tarinaani. Olipa henkinen ja fyysinen väkivalta sitten rajumpaa tai lievempää, punainen lanka on aina sama."
Loppusanoinaan Katja kertoo halunneensa kertoa elämästään auttaakseen muita samankaltaisten kokemuksien kanssa kamppailevia. Sellaisena kirjaan kannattaakin tarttua: vertaistukena Viikingin varjossa tarjoaa varmasti apua monelle aviohelvetissä elävälle.
Katjan tarina antaa tärkeän muistutuksen siitä, ettei ulkopuolinen voi tietää, mitä kenenkin ulkokuoren alla on meneillään. Pahimmastakin aviohelvetistä on mahdollista selviytyä, mutta se kannattaa tehdä ennen kuin on liian myöhäistä. Katjalle kävi hyvin. Kirvesjahdeista ja ampumavälikohtauksesta huolimatta hän jäi henkiin.
Kursivoinnit ovat lainauksia Viikingin varjossa -teoksesta.