Booli, tungos, tähtiloisto, kuumuus, miljöö – kohtasivatko ennakkoluulot ja todellisuus Presidentinlinnassa?
Suolaista ja makeaa purtavaa. Viiniä. Olutta. Vettä. Musiikkia. Tanssia. Hymyileviä vieraita. Kun äkkiä ajattelee asiaa näin päivää tapahtuman jälkeen, Linnan juhlat olivat kuin mitkä tahansa juhlat. Kun miettii hetkenkin pidempään, tajuaa, että ne olivat kuitenkin kaukana siitä.
Olin paikalla ensimmäistä kertaa. Mitä enemmän illan tapahtumia mielessään pyörittelee, väsyneissä aivoissa herää yksimielinen konsensus siitä, että kyllä, Linnan juhlat olivat todella kaukana tavallisista pikkujoulujuhlista.
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on jotain, mitä televisiosta on tuijotettu jo lapsuudesta lähtien. Muistan ajatelleeni, että noihin juhliin en tule luultavasti ikinä pääsemään mukaan.
Mutta sitten kävi toisin. Työtehtävät veivät paikan päälle Presidentinlinnaan ja sain nähdä, mitä Linnan juhlat oikeasti ovat.
Millaista sitten oli olla itsenäisyyspäivän huipentavassa juhlassa työtehtävissä?
Vaikka sitä ei myöntänytkään ääneen, kyllä kolmen tunnin suoraa lähetystä jännitti. Aluksi jännityksen huomasi myös juhlavieraita haastatellessa: sekä haastateltava että haastattelija olivat monin paikoin jännittyneitä.
Mutta mitä pidemmälle ilta eteni ja lämpötila Linnassa nousi, sitä rennommalla ja iloisemmalla tuulella haastateltavat ja haastattelijakin olivat.
Vaikka tehtiin suoraa lähetystä, kukaan ei enää jännittänyt. Niin haastateltavia kuin haastattelijaakin hymyilytti.
Ne olivat nimenomaan iloiset juhlat.