Suomen naisten piti taistella Pekingin viestissä voitosta, mutta toisin kävi. Suomen naisten viesti kaatui liian puolustusvoittoiseen hiihtoon, jossa ei uskallettu ottaa yhtään riskiä, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Eren Gürler.
Pekingissä Suomea pidettiin ennen kisaa jopa ennakkosuosikkina, kun edellisten arvokisojen kultamitalistit Norja ja Ruotsi ovat rämpineet vaikeuksissa näissä olympialaisissa. Suomen joukkueessa tehtiin kuitenkin ratkaisevia virheitä kultaa ajatellen.
Suomen viestinelikon valinta saattoi olla ratkaiseva virhe, mutta suurin tappio käytiin jo suomalaisten pään sisällä. Viestin menestyjäkaksikko oli Saksa ja Venäjä, joiden suoritusta yhdistää se, että hiihtäjät eivät lähteneet passailemaan, vaan tykittivät alusta asti jopa pienellä riskillä – toisin kuin Suomen joukkueessa tehtiin.
Jo avausosuudella vaikutti, että Suomi ei edes halua taistella kultamitalista, kun Venäjän Julia Stupak karkasi Anne Kyllöseltä ja muilta joukkueilta. Toisella osuudella varovaisuus jatkui, kun Johanna Matintalo otti varman päälle ja odotti takaa tulevia, sen sijaan että olisi edes yrittänyt kaventaa reilua kymmenen sekunnin eroa kärkeen.
Kolmannella osuudella Kerttu Niskanen ei riskeerannut mitään, vaan lykki turvallisesti ensin Frida Karlssonin perässä ja sen jälkeen Norjan Helene Marie Fossesholmin takana. Yritystä ei toki puuttunut, mutta selkeää riskinottoa ei nähty.
Krista Pärmäkoski pääsi ankkuriosuudelle vielä hyvässä mitalivauhdissa neljäntenä, mutta valitsi puolustusvoittoisen taktiikan, vaikka tiesi, että Ruotsia ei tule päästää kantaan kiinni. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Jonna Sundling oli ottanut Pärmäkosken reilun 17 sekunnin etumatkan kiinni ensimmäisellä kilometrilla, olisi Pärmäkosken pitänyt lisätä vauhtia.
Viestin jälkeen eri asiantuntijat arvostelivat vuoron perään Suomen hiihtojärjestystä ja hiihtäjien valintoja. Toisilla hiihtäjilla tai erilaisella hiihtojärjestyksellä Suomi olisi mahdollisesti ollut paremmin kultataistelussa mukana. Nyt valmennuksen puoleltakin valittiin kaikista puolustusvoittoisin taktiikka, joka määräsi suunnan Suomen esitykselle myös kisan aikana.