Mainos

Kommentti: Saksalaiset heräsivät – Grimmin veljesten satumetsät kuolevat juuri, kun niistä piti tehdä hiilinieluja

2:02
Saksan metsien huonoa kuntoa ja sen seurauksia käsiteltiin eilisessä uutisjutussa.

EU:n suurin kansantalous haluaa olla EU:n suuri ilmastonsuojelija. Menestys on tällä saralla ollut kuitenkin kehnonlaista. Autoteollisuus rimpuilee. Hiilestä luopuminen sujuu hitaasti. Ydinvoimaa ei haluta ja nyt vielä metsätkin uhkaavat tuhoutua ennen kuin on sovittu, miten niitä hyödynnetään hiilinieluina.

Oma kiistatta häilyvä ympäristötietoisuuteni heräsi 1980-luvun lopulla. Silloin paasattiin happosateista. Niiden sanottiin tuhoavan sekä Schwarzwaldin että Itä-Lapin metsät. Ainakin ne.

Kävin toimittajana katsomassa kaiken pahan alkulähteitä, eli silloisen Neuvostoliiton metallisulattoja. Kokemus oli karmea.

Tuolloin korjausliikkeet tehtiin pääsääntöisesti ajoissa niin, että isommilta tuhoilta vältyttiin. Autoihin asennettiin katalysaattorit. Teollisuuden rikkidioksidipäästöjä leikattiin. Schwarzwald säästyi. Pääosin.

Tuhot nyt vakavampia kuin 80-luvulla

Nyt Saksassa puhutaan taas metsätuhoista. Monien mielestä vakavammista kuin 1980-luvulla.

Nyt kaiken pahan alku ja juuri tuntuu olevan ilmastonmuutos. Kesä toisensa jälkeen on liian lämmintä ja kuivaa. Puut näivettyvät. Tuholaiset iskevät.

Ja kaikki tämä juuri, kun metsien pitäisi hiilinieluina olla osaltaan avittamassa Berliinin hallitusta saavuttamaan kunnianhimoiset päästötavoitteet.

Toistaiseksi kunnianhimoa on ollut enemmän kuin konkreettisia tuloksia. Ensi vuodeksi asetettu tavoite leikata kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, jää haaveeksi.

Seuraavaa rima on asetettu vuoteen 2030. Silloin viimeistään pitäisi päästä 55 prosentin leikkauksiin vuoden 1990 tasosta.

Jos ei päästä, lasku on kallis. Saksan pitää ostaa muilta EU-mailta hiilidioksidin päästötodistuksia ehkä jopa 60 miljardilla eurolla.

Kaikki päästöt pantava verolle

Savottaa riittää erityisesti liikenteessä, mutta edelleen myös energiantuotannossa ja kotitalouksien aiheuttamissa päästöissä. ”Välttämättömien” toimenpiteiden listat ovat pitkiä.

Liittokansleri Angela Merkelin hallituksen on lähes pakko harkita kaikkien hiilidioksidipäästöjen hinnoittelemista kansallisesti ennen kuin vuonna 2030 siirrytään – toivon mukaan – eurooppalaiseen kattavaan päästökauppaan.

Nyt, kun kaikki kivet käännetään, ilmastotaistelussa on menty myös metsään. Samaan tapaan kuin Suomessa. Reinin ja Oderin välisillä vainioilla metsäkeskustelu tosin on vielä paljon hurmahenkisempää kuin Suomessa.

Tavallisille saksalaisille metsä on yhä edelleen enemmän myytti kuin merkittävä taloudellinen resurssi. Näin siitäkin huolimatta, vaikka metsäklusterin vuotuinen liikevaihto on 180 miljardia euroa ja se työllistää yli miljoona ihmistä.

Kaarnakuoriaiset juhlivat aarniometsissä

Me setämiehet muistamme liian hyvin, miten Saksan vihreät ja Greenpeace hyökkäsivät 1980-luvun happosadekriisin jälkimainingeissa suomalaisen metsätalouden kimppuun. Ei olisi saanut hakata niin ahkerasti. Ja ”ikimetsiä” olisi pitänyt suojella huolellisemmin.

Sittemmin on käynyt ilmi, että Saksan niinsanotuissa ikimetsissä, muiden muassa Bayerische Waldissa, kaarnakuoriaiset ovat tehneet tuhojaan, koska metsiä ei ole hoidettu järkevästi. Ikimetsien lisäksi kuoriaisevat rakastavat metsiä, joissa puulajien ja vuosikertojen kirjo on liian yksipuolinen.

Juuri kaarnakuoriainen tuhoaa nyt kuivuuden heikentämiä Saksan hiilinieluja. Niitä on yhteensä noin 11,4 miljoonaa hehtaaria. Vajaa puolet kuuluu yksityisille metsänomistajille, jotka soittavat kiivaasti hälytyskelloja.

Heidän intressinsä on tietysti taloudellinen. Ja pitääkin olla.

Metsänomistajat toivovat, että hoitamalla metsiä niin, että ne uusiutuvat ja säilyvät tehokkaina hiilinieluina, voi ansaita rahaa. Muuten metsä on Saksassa tällä hetkellä huono sijoitus.

Grimmin veljekset kummittelevat

Suuren yleisön, useimpien päättäjien ja ympäristönsuojelijoiden päähän tämä ei tahdo Saksassakaan mahtua.

Suurelle yleisölle metsä on Grimmin veljesten tarinoiden mystinen lähde, jonne mennään virkistäytymään ja vaeltamaan. Mitä sakeampaa ja synkempää metsässä on, sen parempi.

Päättäjät ja ympäristönsuojelijat uhoavat pelastavansa metsät hakkuilta ja tuholaisilta, mutta unohtavat usein, että asiasta pitää sopia omistajien kanssa.

Kerta toisensa jälkeen metsäinttämisessä palataan ”ikimetsään” tai ”aarniometsään”. Niitä kaivataan lisää, vaikka niiden panos hiilen sitomisessa on käytännössä pyöreä nolla. Ne sitovat yhtä paljon kuin päästävät.

Nimenomaan metsän kanssa Saksalla on joka tapauksessa kiire, jos se tosissaan haluaa olla sekä suurin kansantalous että suuri ilmastonsuojelija.

Metsässä 10 vuotta on lyhyt aika. Kymmenessä vuodessa ilmastohaasteet pitäisi kuitenkin ratkaista. 

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja