Ultra Bra esitti Hartwall Arenalla myös huonoimman kappaleensa, mutta tarjosi silti – huonointa kappaletta myöten – kaksituntisen timanttiseen kuntoon hiottua nostalgiaa.
Vuodesta 1999 lähtien nukkumaanmenorituaaleihini on kuulunut tyynyn kääntäminen ympäri, jotta sen viileä puoli tulee esiin. Tuo tapa on jotenkin rauhoittava, samoin kuin se tyynyn viileä puoli. Siihen on hyvä nukahtaa.
Tuosta nukkumaanmenorituaalista voi syyttää Ultra Bran vuonna 1999 julkaistun Kalifornia-levyn kappaletta He kääntävät tyynynsä. Aiemmin en ollut ainakaan tietoisesti kääntänyt tyynyäni ympäri, mutta niin siitä vain tuli nyt jo 18 vuotta jatkunut tapa.
Ultra Bra - He kääntävät tyynynsä
Lauantai-iltana Helsingin Hartwall Arenalla Ultra Bra esitti tuon kappaleen osana kaksituntista keikkaansa. Keikkaa, joka oli paras kotimaisen yhtyeen tai artistin areenakeikka, jonka olen nähnyt.
Ultra Bra oli huonoimmillaan esittäessään huonoimman kappaleensa, lähes sietämättömän renkutuksen Hei kuule Suomi, mutta silloinkin se oli hyvä.
Parhaimmillaan yhtye oli eeppinen. Naurettavan hyvä ja itkettävän hyvä.
Lavan taustalla jättimäisellä screenillä näytetyt videot tukivat konserttia erittäin tyylikkäästi. Valot näyttivät hienoilta ja konfettisadettakin saatiin yleisön päälle muutamaan otteeseen. Vain pyrotekniikka puuttui.
