Euroviisut on värikäs, iloinen ja liikaa vakavuutta välttelevä show – ei poliittisen nokittelun areena.
Tukholman Globenissa järjestetty euroviisufinaali eteni pisteidenlaskun loppuhuipennukseen asti totuttuun tapaan. Kalkkiviivoille asti näytti siltä, että asiantuntijapisteiden jälkeen ylivoimaisesti johtanut Australia veisi voiton, mutta lopulta Ukraina kiilasi ohi yleisöltä saaduilla pisteillä.
Ukrainan kisakappaleen 1944 osallistuminen kisaan oli pitkään vaakalaudalla. Ottamatta kantaa itse laulun varmasti tärkeään poliittiseen sanomaan, yksi asia on selvää – euroviisut ei ole oikea paikka poliittiseen nokitteluun.
Finaalishow oli pitkä ja välillä tuntui, ettei finaali pääty ikinä, mutta Globenin ilta oli kuitenkin kokonaisuudessaan täynnä iloa. Areenalla näytti televisiolähetyksen perusteella olevan kunnon bileet.
Ja sitähän euroviisut ovatkin. Finaaliin kuuluu glamour, ajoittainen camp-henki ja ennen muuta i-, l- ja o-kirjaimien muodostama olennainen sana.
ILO.
Euroviisut on perinne. Viisuhuuma on varma loppukevään ja nurkan takana kuikuilevan kesän merkki siinä missä jääkiekon MM-kisat, vappu ja koululukuvuoden päättyminenkin.
Viisuihin kuuluu esiintyjien näyttävä pukeutuminen. Samoin paikoin maailman hauskimmat, kömpelöt modulaatiot sekä kisakappaleista häpeilemättömän selkeästi kuuluvat vaikutteet.
Tämän vuoden viisufinalistikappaleiden tekijät olivat kuunnelleet ainakin Queenin -klassikkoa ja Daft Punkin -hittiä (Belgia), ikivihreää (Azerbaidžan), The Killers -yhtyeen vuoden 2004 indiediskohittiä (Kypros) sekä The Knackin 1970-luvun lopulla julkaistua -hienoutta (Georgia).
