Kommentti: Lukon kotivoitosta yli kahdeksan kuukautta – Pekka Virran möröt kasvoivat jättiläisiksi

Virta on suomalaisessa valmentajakuvastossa viimeisiä ristiretkeläisiä, jotka uskovat vanhan kansan management by perkele -johtamismalliin. 

Kirosanat toimivat pelaajien polttoaineena aikoina, jolloin pään suojana oli korvaleikkuri-Jofa, ja nilkkojen ympärille vedettiin 20 kierrosta teippiä. Nykynuorten luottamus saavutetaan tiedolla, taidolla, opastuksella ja empatialla.

Virta näkee mörköjä ulkopuolelta ja hakee selitystä vaikeuksiin kaikista muista paitsi itsestään. Hän on useaan otteeseen ottanut esiin raumalaisen negatiivisen ilmapiirin.  Pitääkö hän itse itseään jääkiekon marcobjurströminä, positiivisuuden lähettiläänä? 

Vähän sama kuin John McEnroe olisi arvostellut aktiiviaikoinaan sitä, että tennispelaajat valittavat liikaa tuomareille.

– Tiedän, että tuolla katsellaan jo ympäri Suomen niemeä, että mitä Lukko tekee. Spekulaatiot jylläävät jo, ja kaikki haluavat räjäyttää tilanteen, Virta kommentoi Kiekkoareenan jutussa Ilves-ottelun jälkeen. 

Virran puolustukseksi voi sanoa, ettei hän ole palkannut itse itseään Lukkoon.

Lukko on yrittänyt valaa uusia strategioitaan betoniin vuosien harhailujen jälkeen. Viestintäpuolta on vahvistettu ja arvoja laeltu. Tärkein on jäänyt tekemättä – työntekijän taustojen tarkistaminen.

Haluttiin tai ei, päävalmentajan persoona on tärkeä imagotekijä SM-liigaseuralle. Virran lausuntojen ja ärjähtelyjen takia Lukko näyttäytyy taas ulkomaailmalle hivenen sekavampana muukalaislaumana. 

Kaiken lisäksi seurajohto antoi viime syksyn hetkellisen nousuvireen huumassa Virralle jatkopahvin. Sinänsä tilanne ei ole suomalaisessa seurajohtokulttuurissa uusi – tunne otti puolinelsonin kylmästä järjestä.