Naispappeutta vastustavat luterilaisen kirkon järjestöt ovat jättäneet piispoille "katumusraporttinsa" viime syksyn Inkerin reissustaan. Ristiriitaista selittelyä täynnä olevat raportit ovat osin kiusallista tekstiä ja ajavat piispat vaikeiden päätösten eteen, kirjoittaa uskontokysymyksiin erikoistunut MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen.
Luterilaisen kirkon viime aikojen kuumin soppa homoliittojen ohella keitettiin viime syksynä Venäjällä, Inkerin kirkossa. Kirkkomme kaksi merkittävää lähetysjärjestöä haki Inkeristä miesteologeilleen pappisvihkimykset, koska järjestöt eivät hyväksy naispappeutta.
Suomessa papiksi ei käytännössä pääse, jos ilmoittaa kieltäytyvänsä työstä naispappien kanssa. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (Sley) ja Suomen luterilainen kansanlähetys (Sekl) saivat veljeyttä Venäjän konservatiiveilta.
Kyseiset järjestöt tekevät merkittävää kirkon lähetystyötä eri puolilla maailmaa ja ovat sitoutuneet yhteiseen lähetyssopimukseen. Se edellyttää kirkolle lojaalia ja avointa toimintaa. Kaikki ulkomailla tapahtuvat pappisvihkimykset pitää hyväksyttää piispainkokouksella.
Järjestöt rikkoivat lojaliteettia vihkimällä työntekijöitään papeiksi kiertoteitse salaa Inkerissä. Piispat eivät tienneet Inkerin reissusta mitään.
Piispoilta paloi harvinaisella tavalla päre tällaisen sooloilun äärellä. Molemmilta järjestöiltä vaadittiin selvitys sekä vakuutus siitä, että kiertotieretket loppuvat. Jos järjestöt eivät palaa noudattamaan kirkon järjestystä, ne voidaan erottaa lähetysyhteistyösopimuksesta.
Tällöin loppuisi myös rahoitus, jota kirkko osoittaa näille järjestöille lähetystyöhön. Tämä olisi taloudellisesti miltei katastrofi, järjestöt työllistävät reilusti toista sataa ihmistä.
Lue myös: Piispat saivat kirkon kapinapapeilta selvitykset Venäjän-retkestä
Selvitykset annettu – kiusallista luettavaa
Nyt nuo selvitykset on annettu piispoille. Olen ne julkisina asiakirjoina kirkolta saanut. Paperit ovat paikoin kiusallista luettavaa.
Molemmat järjestöt vakuuttelevat ensin uskollisuuttaan kirkolle ja lupaavat, että tällaisia vihkimisreissuja ei enää tehdä. Seuraavassa kappaleessa ne ilmoittavat, että eivät vastakaan hyväksy naispappeutta.
Kansanlähetys jopa toivoo, että ”piispat sitoutuvat pitämään huolta myös niiden työntekijöiden pappisvihkimyksistä, jotka eivät voi omantunnon syistä osallistua yhteisvihkimykseen” (eli eivät hyväksy naispappeutta).
Siis mitä? Piispojen pitäisi kuitenkin järjestää pappisvihkimyksiä naispappeuden vastustajille. Miten tämä olisi mahdollista? Ei mitenkään.
Kansanlähetys on muutaman liuskan selvityksessään sentään pyrkinyt vastaamaan piispojen korjausvaatimuksiin jäsennellysti, mutta Sley ”heittää” piispojen eteen yhden A4-liuskan.
Ehtii sitä toki lyhyestikin olla epäselvä ja jättää takaovia auki: ”Emme edistä vihkimistä ulkomaisissa kumppanikirkoissamme, ellemme yhdessä kirkon kanssa sovi toisin.” ”…tuemme johdonmukaisesti niitä teologeja, joiden vakaumus ja omatunto estävät yhteisvihkimyksiin osallistumisen.”
Kansanlähetys ilmoittaa, että jos joku työntekijä ihan omin päin menee vihittämään itsensä paimeneksi naispapeista vapaassa kirkossa, se on hänen oma asiansa. Järjestö ei ota vastuuta tällaisesta työntekijästään.
Lue lisää: Kirkon kapinajärjestöjä uhkaa erottaminen – myös Venäjän propagandariski tiedostettu
Ruotuun palataan – omin ehdoin
Tällaiset ristiriitaiset ja ylimielisenkin sävyiset selitykset ajavat piispat kiusalliseen tilanteeseen.
Jos piispainkokous tyytyy näihin papereihin, koko kriisi lakaistaan maton alle, ja järjestöt voivat vetää lipun salkoon: ”Eivät piispat meille mitään mahda!”
Entä jos piispainkokous ei tyydy? Vieläkö piispojen pinna venyy pyytämään lisäselvityksiä ja lykkäämään päätöstä? Kirkossa on hyväksi havaittu metodi: Se mikä pitäisi päättää tänään, voidaan siirtää Jumalan tulevaisuuteen.
Tai entä jos piispat pelaavat pelin loppuun nopeasti? Tällöin kirkon parlamentti kirkolliskokous saa marraskuussa eteensä piispainkokouksen esityksen näiden järjestöjen erottamiseksi lähetyssopimuksesta.
Yksikertainen enemmistö riittää erottamiseen. Tämä olisi kirkkohistoriallisesti järisyttävä päätös. Ja mitä siitä seuraisi?
Kansanlähetys päätyy lopulta selvityksessään kiistämään, että se olisi rikkonut lähetyssopimusta. Järjestö vetoaa ”ulkopuoliseen juridiseen arvioon”. Ensin luvataan kulkea kirkon helmassa – ja sitten annetaan pieni ”juridinen” vinkki piispoille, missä saleissa jatkettaisiin, jos potkut tulevat.
Otsikkoa muokattu ja jutusta korjattu kirjoitusvirheitä 14.6. kello 10.00.