Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) mukaan kirkko saa antaa varoituksen papille, joka vihki homoparin avioliittoon. KHO päätti nimenomaan siitä, onko kirkko noudattanut itsehallintonsa sallimia säädöksiä. Tuomio ei ollut minkäänlainen kannanotto kirkon avioliittolinjauksiin. Kirkkoa varoitusten jakeleminen ei auta, kirjoittaa uskontokysymyksiin perehtynyt MTV Uutisten toimittaja Kari Pyrhönen.
KHO:n perjantaisen päätöksen äärellä jotkut homoliittojen vastustajat ovat jo ehtineet riemuita: nyt tuli valtion selvä tuki kirkon konservatiivien linjalle! Yhtä lailla jotkut liberaalit ovat ehtineet surra, että KHO pisti kapuloita edistyksen vankkureihin.
Kirkon ratkottava itse avio-ongelmansa
KHO ei tehnyt kumpaakaan, ei tukenut eikä kapuloinut. Kirkon avioliitto-ongelmat eivät kuulu vähääkään maalliselle oikeuslaitokselle.
Mutta KHO:lta voidaan pyytää tuomiota siitä, toimiiko kirkko oman autonomisen hallintonsa raameissa oikein vai väärin. Saiko kirkko antaa varoituksen avioliittokaavaa rikkovalle papille? Korkeimman hallinto-oikeuden vastaus on tässä asiassa nyt, että kirkko toimi oikein, koska avioliiton määrittely on kirkon omassa päätösvallassa.
Aivan sama, vaikka olisi kysytty, saako suntio haravoida hautausmaata ristiin vai rastiin – jos tällaisesta olisi kirkon teeseissä jotain säädetty.
KHO:n päätös teki nimenomaan kirkkaaksi kirkon itsenäisen aseman yhteiskunnassamme. Eduskunnan säätämä kirkkolaki on tämän autonomian vankka perusta. Siksi kirkon omat pykälät voivat olla tänään ristiriidassa maallisen lainsäädännön kanssa.
Vastuuta ei kanneta riitelemällä
Tästä itsehallinnosta kumpuaa myös vastuu, jota on viime ajat kannettu kehnosti. Kirkolliskokous, kirkon parlamentti ei näytä lainkaan tajuavan, millaista hallaa se tekee kirkon julkisuuskuvalle kinaamalla avioliittolain soveltamisesta alttarilla. Minkäänlaista sopua tai kompromissia ei edes yritetä saavuttaa.